World is changing, how does the taxation change? Maailma muuttuu – miten muuttuu verotus?

In an ever-evolving world, how does taxation keep pace with rapid transformations? Or whether taxation is the right way to implement the desired changes? This is the central question explored in the Minipodcast in which I was interviewed on the subject. : ”Maailma muuttuu – miten muuttuu verotus?” – World is changing, how does the taxation change? – produced by the Aalto EE, for business management. I highlight in the discussion three phenomena in global tax policy: harmonisation, digitalisation and the green transition.

1. Tackling tax competition through harmonisation and reporting based on Pilar 2 and resent other global tax initiatives have played an important role in steering the taxation of large companies in particular in recent years. Legislation and regulation has been rushed out of the pipeline without much scrutiny. More legislation and reporting, but is it working? It is generally accepted that taxpayers who do their job well and complies with the rules, albeit at great cost and administrative burden? On the other hand, those who want to play their own game ignores the rules or keep playing dirty games no matter how much reporting is required. And you can always report, it’s a different thing what you report. I ask, would it be a good idea to stop rushing eyes closed for a moment and see if the new regulation works?
2. Digitalisation is proposed to be introduced as a common tool to combat VAT fraud by moving to so called ”real-time” reporting in the EU. Of course, the legislator also promises to benefit businesses by easier reporting requirements. The new regulation also aims to clarify the taxation of businesses, including for services supplied through digital platforms. Again, a burdensome task, issue being somewhat along the same lines as above, expensive schemes for well-behaving taxable persons but will they help to catch the fraudsters? Not that sure. Compromise is expected in June’s Ecofin.
3. Other indirect taxes, in turn, are on the lips of politicians and legislators when they talk about speeding up the green transition. For example, a compromise on the EU Energy Tax Directive has been sought for some time. Here again, harmonisation and a limitation of national derogations would be welcome, especially for Member States such as Finland and Sweden, where energy taxation already effectively implements different environmental objectives. Other countries should be included to collaborate soon as possible, but finding a compromise among the 27 Member States is not easy. It has to be however admitted that even Finland and Sweden have their own pain points in the negotiations. Time shows, if hard work brings at least some small consolation.

I discussed these issues and more with Anu Haapala in a podcast, which can be listened in Finnish.

Minipodcast: Maailma muuttuu – miten muuttuu verotus? – Liikkeenjohdon ja asiantuntijoiden koulutus | Aalto EE

In the season of snow, with joy and delight, VAT brings its cheer, shining so bright. A tax on consumption, it’s here to stay, But during Christmas, it finds a special way.

In the stores, on the gifts, and the holiday feast, VAT quietly joins in, a gracious, humble beast. It funds public services, that’s its daily role, But at Christmas, it warms every heart and soul.

For it helps build the roads, and the hospitals too, Ensuring our communities have much they can do. At this time of giving, VAT plays its part, Supporting our nation with a caring heart.

So let’s remember, as we celebrate and sing, That VAT, in its way, adds to the joy of this thing. It helps us all thrive, in our own special way, As we come together on this Christmas Day.

Ecofin-kokouksessa 6.12.2022 Tšekki esitteli puheenjohtajuuskauden tuloksiaan energiaverodirektiivin uudistuksen osalta ja pyysi jäsenvaltioilta näkemyksiä siitä, onko kompromissi asiasta mahdollinen. Asiasta käytiin diplomaattisesti esimerkillinen, mutta samalla paljon ajatuksia herättävä keskustelu. Siitä huolimatta, että jäsenvaltiot totesivat kannattavansa yleisellä tasolla direktiiviehdotuksen pitkän tähtäimen tavoitteita ja sitä, että ehdotus on tärkeä osa EU:n fit for 55-pakettia ja vihreää siirtymää, rivien välistä voi helposti lukea jäsenvaltioiden moninaiset huolet ja tavoitteet.

Komissio avasi keskustelun painottamalla energiaverodirektiiviin merkitystä osana EU:n ympäristö- ja energiatavoitteiden toteutumista. Komissio pitää direktiiviehdotusta myös eriomaisena mahdollisuutena irtautumiseen vanhoista energiamuodoista uusien poliittisesti kestävämpien energiavaihtoehtojen valitsemiseksi juuri tässä maailmantilanteessa. Jäsenvaltioiden puheenvuoroista voidaan löytää muutamia suurempia yhteisiä linjoja. Yleisesti jäsenvaltioiden kilpailukyky huolettaa jäsenvaltioita ja se on toki ymmärrettävää, eikä nykyinen energia- ja turvallisuuspoliittinen tilanne sitä lainkaan helpota.

Muutamien jäsenvaltioiden kuten Espanjan mielestä ollaan jo lähellä kompromissia, tekninen työ on tehty ja nyt on ajettava kompromissia kuin käärmettä pyssyyn poliittisella tasolla. Saari- ja rannikkovaltiot kuuluttivat erityisasemansa vaativan meriliikenteen roolin huomioon ottamista. Myös tietyt elinkeinosektorit kuten kalastus vaatii oman huomionsa. Suomi piti vahvan puheenvuoron puun verottamisesta, johon Viro ja Latvia yhtyivät. Suomen mielestä puun ja puupohjaisten polttoaineiden verotus ei ole selvä ja sitä täytyy tutkia tarkemmin. Toisaalta puu nähdään energiavaihtoehtona fossiilisille polttoaineille, jolloin sen verottamiseen ei suhtauduttu kovin myötämielisesti. Myös valtiotukisäännökset ovat seikka, joka mietityttää Suomea. Metsät ovat olleet monessa otteessa luupin alla EU:ssa viime aikoina, ja koska ne peittävät 75 % Suomen alueesta, ne ymmärrettävästi ovat meille tärkeä kysymys. Monet EU:n itäisemmät valtiot kuuluttivat minimiverotasojen kohtuullisuutta sekä tarpeeksi pitkiä siirtymäaikoja tavoitteisiin pääsemiseksi. Italia, Kypros ja monet muut maat puolustivat poikkeuksia maakaasulle ja nesteytetylle maakaasulle. Lista muistutti pituudeltaan kieltämättä viisivuotiaan toivelistaa joulupukille. Mutta mistä uudessa energiaverodirektiiviehdotuksessa on kyse?

Euroopan komissio antoi heinäkuussa 2021 ehdotuksen neuvoston direktiiviksi energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan unionin energiaverodirektiivin uudistamisesta (uudelleenlaadittu); KOM (2021) 563 lopullinen. Ehdotus on sidottu Euroopan Unionin vihreän kehityksen ohjelmaan ja ilmastopoliittiseen 55-valmiuspakettiin (Fit for 55). Fit for 55 avulla EU:n on tarkoitus vähentää nettopäästöjään vähintään 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoteen 1990. Vihreän kehityksen ohjelman tarkoituksena on edistää EU:n muuttumista hiilineutraaliksi vuoteen 2050 mennessä Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden mukaisesti. 

Nykyinen energiaverodirektiivi ei komission vuonna 2019 tekemän selvityksen mukaan ole EU:n ilmasto- ja energiatavoitteiden mukainen. Se ei edistä kasvihuonepäästövähennyksiä, energiatehokkuutta eikä investointeja ja siirtymää fossiilisista polttoaineista sähkön ja vaihtoehtopolttoaineiden käyttöön. Tämä johtuu siitä, että nykyisen energiaverodirektiivin mukaan päästöiltään parempia biopolttoaineita ja vaihtoehtoisia polttoaineita tulee verottaa vastaavan fossiilisen polttoaineen mukaisesti. Määrään perustuva vero on epäedullinen biopolttoaineille, joiden energiasisältö on vastaavaa fossiilista polttoainetta alhaisempi. Direktiivin katsotaan myös suosivan fossiilisia polttoaineita erilaisten poikkeusten vuoksi ja eri energiatuotteiden verotasojen katsotaan olevan liian matalia. Erilaiset poikkeukset ja järjestelmän rikkonaisuus on aiheuttanut direktiivistä huolimatta hyvin repaleisen verojärjestelmän, eikä harmonisaatiosta voida todellisuudessa juuri puhua. Tällä on merkittävää negatiivista vaikutusta myös sisämarkkinoiden toimintaan. Nykyinen direktiivi on lisäksi monelta osin tulkinnanvarainen. 

Työ jatkuu Ruotsin puheenjohtajuuskaudella varmasti, sillä Ruotsin 14.12. julkaisemassa puheenjohtajuuskauden ohjelmassa se toteaa, että ”energiaverodirektiiviä ollaan parhaillaan tarkistamassa, sillä nykyinen direktiivi on vanhentunut eikä sitä ole koordinoitu muiden EU:n toimenpiteiden kanssa. Puheenjohtajavaltio jatkaa keskusteluja neuvostossa.” Ruotsi on Suomen rinnalla ollut ajamassa tehokkaampaa ja harmonisoidumpaa energiaverodirektiiviä EU:hun alusta alkaen. Jää nähtäväksi, miten Ruotsi pystyy jäsenvaltioiden lahjatoivelistat kevään aikana toteuttamaan.

Ecofin-kokouksessa 6.12.2022 Tšekki esitteli puheenjohtajuuskauden tuloksiaan energiaverodirektiivin uudistuksen osalta ja pyysi jäsenvaltioilta näkemyksiä siitä, onko kompromissi asiasta mahdollinen. Asiasta käytiin diplomaattisesti esimerkillinen, mutta samalla paljon ajatuksia herättävä keskustelu. Siitä huolimatta, että jäsenvaltiot totesivat kannattavansa yleisellä tasolla direktiiviehdotuksen pitkän tähtäimen tavoitteita ja sitä, että ehdotus on tärkeä osa EU:n fit for 55-pakettia ja vihreää siirtymää, rivien välistä voi helposti lukea jäsenvaltioiden moninaiset huolet ja tavoitteet. (lisää…)

Valtiovarainministeriö on lähettänyt lausuntokierrokselle luonnoksen hallituksen esitykseksi, jossa kiinteistövarallisuuteen sijoittavat erikoissijoitusrahastot, joilla on vähemmän kuin 30 osuudenomistajaa ei pidettäisi erillisenä tuloverovelvollisena. Kiinteistövarallisuuteen sijoittavalla erikoissijoitusrahastolla tarkoitettaisiin vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain 2 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitettua erikoissijoitusrahastoa, ja sitä vastaavaa ulkomaista erikoissijoitusrahastoa, joka sijoittaa varojaan pääasiallisesti kiinteistöihin ja kiinteistöarvopapereihin tai jonka kokonaisvarallisuudesta enemmän kuin 50 prosenttia muodostuu välittömästi tai välillisesti kiinteistöistä. Kysymyksessä olisi niin sanottu läpivirtausmalli, joka on Suomessa uusi käsite.

Läpivirtausmallissa tuloverotusta ei tapahdu erikoissijoitusrahaston tasolla, vaan sen saama tulo verotettaisiin osuudenomistajien tulona. Se, miten osuudenomistajaa verotettaisiin, riippuisi osuudenomistajan statuksesta. Kiinteistörahaston saama tulo katsottaisiin siten osuudenomistajana olevan sijoittajan tuloksi. Ymmärrykseni mukaan rahaston saama osinko olisi sijoittajan osinkoa ja rahaston saama vuokratulo olisi sijoittajan vuokratuloa.  Korjatkaa jos olen väärässä.

Sijoitusrahastojen osalta oleellisena tekijänä on arvonlisäverotuksessa pidetty sitä, että rahasto on ”viranomaisten valvonnan alainen”. Tällöin ne toimivat itsenäisen oikeussubjektin tavoin ja voivat rekisteröityä arvonlisäverovelvolliseksi verollista liiketoimintaa harjoittaessaan. EUT katsoi tuomiossaan asiassa C-8/03 (Banque Bruxelles Lambert SA (BBL)), että yhteissijoitusyrityksenä pidettävät sijoitusrahastot harjoittavat arvonlisäverotuksen näkökulmasta liiketoimintaa. Myös kiinteistösijoitusrahaston harjoittama toiminta on itsenäisenä verovelvollisena arvonlisäverolain yleisten perusteiden mukaisesti liiketoimintaa. Täten rahastolla on myös verollisen liiketoiminnan osalta vähennysoikeus kustannuksiinsa. Toisaalta sen on syytä muistaa, että mahdollisen verottoman liiketoiminnan osalta vähennysoikeutta ei arvonlisäverossa ole ja tällöin ilmeisesti vähentämättä jäävät arvonlisäverot voidaan vähentää osuudenomistajan tuloverotuksessa. Näin kai sitten?

Kiinteistösijoitusrahastot voivat harjoittaa vuokraustoimintaa vuokraamalla sijoituskohteitaan. Rahastot voivat hakeutua kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta arvonlisäverovelvolliseksi samoin edellytyksin kuin muutkin vuokraustoimintaa harjoittavat toimijat. Verollisesta vuokraustoiminnasta rahastoilla on myös arvonlisäverossa vähennysoikeus. Mikäli rahastolla ei ole vähennysoikeutta, arvonlisävero voitanee vähentää osuudenomistajan tuloverotuksessa.

Mikäli muutosehdotus tuloverotuksessa toteutuu, kiinteistörahastojen hallinnoijan on hyvä pitää pää kylmänä ettei mene puurot ja vellit sekaisin sen osalta, kuka on verovelvollinen minkäkin lain mukaan, kuka maksaa minkäkin veron ja kenellä on vähennysoikeus. Ei kai siinä sen suurempaa ongelmaa ole?

Valtiovarainministeriö on lähettänyt lausuntokierrokselle luonnoksen hallituksen esitykseksi, jossa kiinteistövarallisuuteen sijoittavat erikoissijoitusrahastot, joilla on vähemmän kuin 30 osuudenomistajaa ei pidettäisi erillisenä tuloverovelvollisena. Kiinteistövarallisuuteen sijoittavalla erikoissijoitusrahastolla tarkoitettaisiin vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain 2 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitettua erikoissijoitusrahastoa, ja sitä vastaavaa ulkomaista erikoissijoitusrahastoa, joka sijoittaa varojaan pääasiallisesti kiinteistöihin ja kiinteistöarvopapereihin tai jonka kokonaisvarallisuudesta enemmän kuin 50 prosenttia muodostuu välittömästi tai välillisesti kiinteistöistä. Kysymyksessä olisi niin sanottu läpivirtausmalli, joka on Suomessa uusi käsite.

Läpivirtausmallissa tuloverotusta ei tapahdu erikoissijoitusrahaston tasolla, vaan sen saama tulo verotettaisiin osuudenomistajien tulona. Se, miten osuudenomistajaa verotettaisiin, riippuisi osuudenomistajan statuksesta. Kiinteistörahaston saama tulo katsottaisiin siten osuudenomistajana olevan sijoittajan tuloksi. Ymmärrykseni mukaan rahaston saama osinko olisi sijoittajan osinkoa ja rahaston saama vuokratulo olisi sijoittajan vuokratuloa.  Korjatkaa jos olen väärässä.

Sijoitusrahastojen osalta oleellisena tekijänä on arvonlisäverotuksessa pidetty sitä, että rahasto on ”viranomaisten valvonnan alainen”. Tällöin ne toimivat itsenäisen oikeussubjektin tavoin ja voivat rekisteröityä arvonlisäverovelvolliseksi verollista liiketoimintaa harjoittaessaan. EUT katsoi tuomiossaan asiassa C-8/03 (Banque Bruxelles Lambert SA (BBL)), että yhteissijoitusyrityksenä pidettävät sijoitusrahastot harjoittavat arvonlisäverotuksen näkökulmasta liiketoimintaa. Myös kiinteistösijoitusrahaston harjoittama toiminta on itsenäisenä verovelvollisena arvonlisäverolain yleisten perusteiden mukaisesti liiketoimintaa. Täten rahastolla on myös verollisen liiketoiminnan osalta vähennysoikeus kustannuksiinsa. Toisaalta sen on syytä muistaa, että mahdollisen verottoman liiketoiminnan osalta vähennysoikeutta ei arvonlisäverossa ole ja tällöin ilmeisesti vähentämättä jäävät arvonlisäverot voidaan vähentää osuudenomistajan tuloverotuksessa. Näin kai sitten?

Kiinteistösijoitusrahastot voivat harjoittaa vuokraustoimintaa vuokraamalla sijoituskohteitaan. Rahastot voivat hakeutua kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta arvonlisäverovelvolliseksi samoin edellytyksin kuin muutkin vuokraustoimintaa harjoittavat toimijat. Verollisesta vuokraustoiminnasta rahastoilla on myös arvonlisäverossa vähennysoikeus. Mikäli rahastolla ei ole vähennysoikeutta, arvonlisävero voitanee vähentää osuudenomistajan tuloverotuksessa.

Mikäli muutosehdotus tuloverotuksessa toteutuu, kiinteistörahastojen hallinnoijan on hyvä pitää pää kylmänä ettei mene puurot ja vellit sekaisin sen osalta, kuka on verovelvollinen minkäkin lain mukaan, kuka maksaa minkäkin veron ja kenellä on vähennysoikeus. Ei kai siinä sen suurempaa ongelmaa ole?

Asia, joka saa arvonlisäverotuksen nousemaan valtakunnan ykkösuutiseksi on verokannat ja tämä toki on ymmärrettävää, sillä meitä jokaista kiinnostaa se, kuinka paljon ostoksemme maksavat. Odotamme, että arvonlisäverokannan aleneminen näkyisi meidän kuluttajien kukkarossa luvatusti. Mutta näkyykö?

Hallitus päätti syyskuussa esittää sähkön arvonlisäverokannan alentamista 24 prosentista 10 prosenttiin. Lisäksi henkilökuljetuksista arvonlisävero poistettaisiin kokonaan siten, että henkilökuljetuspalvelun myyjällä säilyisi vähennysoikeus ostoihin (ns. 0-verokanta). Muutos on kuitenkin suunniteltu hyvin lyhytaikaiseksi, vain muutamaksi kuukaudeksi. Energian osalta alennettua verokantaa sovellettaisiin joulukuun alusta huhtikuun loppuun. Henkilökuljetusten osalta alennus astuisi voimaan vasta tammikuun alussa 2023. Perusteluina alennukselle on kotitalouksien energiakustannusten alentaminen kiperiin talvipakkasiin.

Kuten aina, tälläkin alennuksella on tarkoitus alentaa kuluttajan maksamaa sähkön ja kuljetuspalvelun hintaa. Näinhän sen tulisi kulutusverotuksessa nimenomaisesti toimia, sillä arvonlisäverotuksessa kuten muissakin kulutusveroissa vero tulisi voida siirtää täysimittaisesti kuluttajahintaan. Siten veron kevennyksen tulisi näkyä kokonaisuudessaan kuluttajahinnan laskuna. Mutta…. Valitettavasti todellisuus on usein teoriaa ihmeellisempää. Kuten hallituksen esityksessäkin esitetään, hintojen muutosta on vaikea täysin etukäteen ennustaa. Lisäksi aikaisemmat verokantamuutokset osoittavat, että ”korotusten on tietyillä toimialoilla huomattu siirtyvän hintoihin jopa kaksi kertaa alennuksia voimakkaammin, jolloin arvonlisäverokannan palauttaminen entiselle tasolle on nostanut toimialan yritysten hintoja alkuperäisiä suuremmiksi” (HE 194/2022 vp). 

Kirjoitin vuonna 1996 graduni aiheesta ”Arvonlisäverokantojen eriyttämisestä”, jolloin käyttämäni kansainvälinen tutkimusmateriaali osoitti selvästi, että verokantojen alentaminen kuluttajahinnan laskemiseksi ei ole yksinkertainen juttu. Tutkimuksissa on yleisesti esitetty, että pitkissä myyntiketjuissa verokanta korreloi heikosti kuluttajahinnan kanssa. Selvää on ollut jo kauan myös se, että hinnan kysyntäjoustolla on merkittävä vaikutus. Riippuu tuotteesta, miten hinnan muutos kysyntään puree, elintarvikkeisiin ja muihin välttämättömyyshyödykkeisiin yleensä huonommin kuin ns. ylellisyyshyödykkeisiin. Mutta tämäkään ei ole näin yksinkertaista.

Kuten tutkimuksissakin on esitetty, asiaa voidaan tutkia pelkästään joko kuluttajan tai myyjän näkökannalta tai laajemmin, koko yhteiskunnan näkökulmasta. Se, mikä näkökulma otetaan, riippuu toki päätöksentekijästä mutta oleellista on, että ennen ryhtymistä tuumasta toimeen on hyvä arvioida vaikutukset tarpeeksi laajasti niin, ettei tule yllätetyksi heti seuraavassa kadun kulmassa.

Kuljetuspalveluiden tarjoajat ovat esittäneet, että energian ja polttoaineiden hinnannousu sekä toisaalta järjestelmien muutoskustannukset aiheuttavat lisäkustannuksia palveluntarjoajille, jonka vuoksi lippujen hintoihin on olemassa nostopaineita. Tämä on ymmärrettävää. Näihin paineisiin arvonlisäverokannan alentamisen nollaan ei tulisi tuoda mitään helpotusta.

En missään nimessä sano, ettenkö ymmärtäisi tehtyjä päätöksiä. Tarkoitus on sanoa, että aina kun arvonlisäverokantojen muutosta suunnitellaan, tulisi pohtia tarkkaan asiaa paitsi kuluttajan, myös myyntiketjussa olevien muiden toimijoiden kuten alkutuottajien, palveluntarjoajien ja vähittäismyyjien näkökulmasta. Lisäksi tulisi muistaa kysynnän hintajousto, kulutustottumusten muutokset, korkotaso, kustannusten muutokset jne. Jos kuluttajahintaa halutaan laskea, on hyvä pohtia myös muita tukimuotoja vaikka toki niissä usein törmätään muihin haasteisiin kuten valtiontukikysymyksiin. Tätä ongelmaa kun arvonlisäverokannan alentamisella ei ole niin kauan, kun pysymme arvonlisäverodirektiivin sallimissa puitteissa.

Luin korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) päätöstä kesäkuulta maksullisen ravintolaoppaan arvonlisäverokohtelusta. KHO joutui jälleen pohtimaan syntyjä syviä, nimittäin sitä, onko kyseinen 38 euron ravintolaopas kirja vai ei. Asialla on merkitystä arvonlisäverotuksessa, koska kirjan voi myydä alennetulla 10 prosentin verokannalla normaalin 24 prosentin sijaan. KHO päätyi siihen, että kyse ei ole kirjasta, koska ”keskivertokuluttajan kannalta yksinomaisena tai ainakin pääasiallisena syynä oppaan hankinnalle on pidettävä sitä, että kuluttaja haluaa käyttää hyväkseen oppaassa mukana olevien ravintoloiden kuluttajalle antaman alennuksen. Oppaan ostamisen pääasiallisena tarkoituksena ei siten keskivertokuluttajan näkökulmasta ole pidettävä tutustumista kirjallisessa muodossa olevaan ravintoloiden tai ruokakulttuurin esittelyyn vaan hyötyä ravintoloista saatavista alennuksista.”

Niinhän se varmaan monen osalta on, että opas ostetaan saatavien ravintola-alennusten vuoksi. Keskivertokuluttajalta, tuolta kaiken tietävältä arvonlisäveroasiantuntijalta, ei asiaa kai ole kuitenkaan kysytty. Ymmärrän toki KHO:n päätöksen ja perustelut, mutta päätös sai minut viemään ajatusleikkiä pidemmälle. Mitä tapahtuisi, jos arvonlisäverotuksessa siirryttäisiin verottamaan myynti puhtaasti sen perusteella, miksi ostaja tavaran tai palvelun hankkii. Jos konjakkipullo ostettaisiin lääkkeeksi, verokanta olisi 10 %. Jos psykologinen itsetutkiskeluopas ostetaan hellittämään omaa sisäistä tuskaa, kyseessä olisi veroton terveydenhuoltopalvelu. Hierojallekin olisi etukäteen ilmoitettava, olenko hakemassa vain hemmotteluhetkeä arkeen, jolloin verokanta olisi 24 prosenttia vai lievitystä lihaskipuun, jolloin myynti olisi veroton.

Ei tällainen ajattelu toki ole uutta. KHO antoi kesäkuussa toisenkin päätöksen, jonka mukaan elintarvikeliikkeissä erilaiset aromitiivisteet (makunesteet) ovat elintarvikkeina 14 prosentin verokannan alaisia mutta savukeliikkeessä 24 prosentin verokannan alaista myyntiä. Aikaisemmin toki olemme jo tottuneet vastaavaan problematiikkaan muun muassa liikuntapalveluiden osalta, joissa on pohdittu sitä, onko kysymys keskivertokuluttajan näkökulmasta liikunnan harjoittamisesta 10 prosentin verokannalla vai liikuntaopetuksen ostamisesta 24 prosentin verokannalla.

Tuomioistuimilta ja arvonlisäveroasiantuntijoilta tuskin loppuvat heti työt kesken, kun EU:n jäsenvaltiot hyväksyivät huhtikuussa alennettuja verokantoja koskevan uudistusehdotuksen, joka mahdollistaa alempien verokantojen soveltamisen yhä useampiin tavaroihin ja palveluihin. Luetteloa, jossa on lueteltu ne tavarat ja palvelut, joihin alempaa verokantaa voidaan soveltaa, on päivitetty siten, että päivityksessä on painotettu ympäristönsuojelua ja terveydenhoitosektorin tukemista sekä kilpailun vääristymien ehkäisyä.

Alempien verokantojen buffetpöytä on nyt herkullisimmillaan. Mielenkiintoista on nähdä, miten EU:n neljä vapautta sekä rajat ylittävä kilpailu puree alempien arvonlisäverokantojen laajempaan soveltamiseen myös Suomessa. Poliittista painetta varmasti on jokaisessa EU-maassa siitä huolimatta, että verotuspaikkasäännösten tulisi suojata valtioiden verotuloja verokantojen eriyttämiseltä yhä paremmin. Verotus ja liiketoiminta ovat jatkuvasti hippasilla mutta tärkeää on muistaa se, että lypsävää lehmää ei kannata tappaa.

Oleellista arvonlisäverotuksen näkökulmasta on sopimuksen objektiiviset tunnusmerkit, jolloin sopimuksen tarkoituksella tai tuloksella ei ole lähtökohtaisesti merkitystä. Tällaiset subjektiiviset tarkoitusperät ovat toissijaisia. Siten oikeustoimen arvioinnissa lähtökohdaksi otetaan osapuolten tekemän sopimuksen oikeudellinen muoto. Jos esimerkiksi sopimus on nimikoitu vuokrasopimukseksi tai kauppasopimukseksi, myös arvonlisäverotuksessa sitä on tällaisena pidettävä. Tästä voidaan poiketa vain, jos voidaan osoittaa, että sopimus ei vastaa liiketoimen taloudellista ja kaupallista todellisuutta eli sitä, mitä sopimusosapuolet todellisuudessa ovat halunneet ja tarkoittaneet.

Jos sopimuksen tietyt määräykset eivät heijasta taloudellista ja kaupallista totuutta, ne voidaan sivuttaa. Näin on esimerkiksi tilanteessa, jossa sopimus on solmittu keinotekoisesti ainoastaan veron kiertämiseksi. Jos näin on, tilanne on arvioitava arvonlisäverotuksen näkökulmasta sellaiseksi kuin se olisi ollut, jos tämän väärinkäytön muodostavia toimia ei olisi ollut. Tämän arvioinnin suorittaa luonnollisesti verottaja. Tämä EU-tuomioistuimen oikeuskäytännössä muodostunut periaate toteuttaa siten kansallisen lainsäädännön veronkiertosäännöstä.

Jos sopimuksen taloudelliset ehdot ovat sellaisia, jotka otsikon mukaisessa sopimuksessa ovat yleisesti tyypillisiä, syytä sopimuksen katsomiseksi joksikin muuksi kuin miksi se on otsikoitu ei ole. Jos sopimuksen ehdoista voidaan kuitenkin esimerkiksi päätellä, että lunastusoikeuden käyttäminen on ainoa taloudellisesti rationaalinen valinta, jonka leasingsopimukseksi otsikoidun sopimuksen vuokralleottaja voi tehdä, sopimusta voidaan pitää jo tekotilanteessa kauppasopimuksena. Siten vaikka kyse ei olisikaan veronkierrosta, on syytä pohtia vielä viimeiseksi ennen sopimuksen allekirjoittamista sitä, vastaako sopimusehdot sopimuksen otsikkoa. Muuten voi tulla yllätyksiä arvonlisäverotuksen osalta jälkikäteen.