Matkailuautojen käyttövoimavero määräytyy jatkossa kuten muissa M1-luokan henkilöautoissa

Eduskunta hyväksyi 9.12.2024 lain matkailuautojen ajoneuvoveron käyttövoimaveron korottamisesta.

Ajoneuvoverolaissa (1281/2003) säädetään ajoneuvoverosta, joka koostuu perusverosta ja muilta kuin bensiinikäyttöisiltä ajoneuvoilta kannettavasta käyttövoimaverosta. Ajoneuvoveroa kannetaan M- ja N-luokkaan kuuluvasta, reksiterissä liikennekäyttöön merkitystä ajoneuvosta.

Ajoneuvoverolakia muutetaan siten, että matkailuautojen käyttövoimavero määräytyy jatkossa M1-luokan henkilöautojen käyttövoimaveroa vastaavalla tavalla. Siten dieselkäyttöisten matkailuautojen ajoneuvoveron käyttövoimaveroa korotetaan nykyisestä 0,9 sentistä 5,5 senttiin päivältä jokaiselta ajoneuvon kokonaismassan alkavalta sadalta kilogrammalta. Kaasu- ja sähkökäyttöisten matkailuautojen sekä ladattavien hybridimatkailuautojen päiväkohtainen käyttövoimavero on tätä alhaisempi. Muista M1-luokan henkilöautoista poiketen matkailuautojen käyttövoimaveroa määrättäessä huomioon otettava ajoneuvon kokonaismassa  rajataan 7 500 kilogrammaan. Tämä tarkoittaa sitä, että käyttövoimavero kannettaan kokonaismassaltaan vähintään 7 500 kilogramman painoisilta matkailuautoilta päiväkohtaisena tasamääränä käyttövoimittain. Bensiinikäyttöisiltä matkailuautoilta ei edelleenkään kanneta käyttövoimaveroa.

Vaihtoehto matkailuautojen ajoneuvoveron käyttövoimaveron korottamiselle olisi ryhtyä kantamaan Suomessa ensirekisteröitäviltä matkailuautoilta autoveroa. Hallituksen esityksessä HE 144/2024 vp kuitenkin puollettiin ajoneuvoveron käyttövoimaveron korottamista matkailuautojen autoverottamisen sijaan muun muassa sen vuoksi, että ajoneuvoverolla kerättävä verotuotto olisi varmempaa,  koska ”matkailuautojen ajoneuvoveron korottamisen negatiivisten käyttäytymisvaikutusten voidaan arvioida olevan hankintahetkellä kokonaisuudessaan realisoituvaan autoveroon verrattuna pienempiä”. Lisäksi ajoneuvovero kohdentuu sekä uusiin että käytettyihin matkailuautoihin samalla tavoin.  Myös verotason nousu olisi maltillisempi kuin autoverossa huomioitaessa verolla tavoiteltu staattinen verotuottolisäys. Matkailuautojen ajoneuvoverolla ei myöskään ole katsottu olevan  suoria negatiivisia vaikutuksia arvonlisäverotuottoon.

Matkailuautojen verotus olisi myös jatkossa muita henkilöautoja kevyempää, sillä matkailuautot olisivat edelleen vapautettuja ensirekisteröinnin yhteydessä kannettavasta kertaluonteisesta autoverosta edellyttäen, että laissa säädetyt autoverottomuuden edellytykset täyttyvät.

Muutoksen takana on pääministeri Petteri Orpon hallitusneuvotteluissa sopima matkailuautojen autoverotuen asteittainen poistaminen asetetun verotuottolisäystavoitteen saavuttamiseksi. Toteuttamalla muutos ajoneuvoveron avulla on tarkoitus kerryttää verotuottoa autoveroa nopeammin ja tasapuolisemmin, sekä verovelvollisten että hallinnollisesta näkökulmasta autoveroa yksinkertaisemmin.

Laki tulee voimaan 1.1.2025, mutta sitä sovelletaan 1.1.2026 ja sen jälkeisiltä veropäiviltä kannettavaan matkailuautojen ajoneuvoveron käyttövoimaveroon. Korotukset näkyvät kuitenkin osittain jo 2025 lähetetyissä verolipuissa, sillä ajoneuvovero maksuunpannaan etukäteen 12 kuukaudelta.

 

Kun olemme juuri selvinneet yleisen verokannan nostoon liittyvistä haasteista, on vuoden 2025 alusta vuorossa jo uusi verokantamuutos. Tuolloin 10 %:in verokannan alaiset tavarat ja palvelut nousevat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta 14 %:iin. Tällaisia tavaroita ja palveluita, joiden myynnistä, yhteisöhankinnasta, siirrosta varastointimenettelystä ja maahantuonnista on suoritettava 14 %:in arvonlisäveroa 1.1.2025 lukien ovat:

• henkilökuljetus;
• majoitustilan tai käyntisataman käyttöoikeuden luovuttaminen;
• lääkelaissa (395/1987) tarkoitettu lääke, lääkelain 22 ja 22 a §:ssä tarkoitetut valmisteet, joita mainituissa lainkohdissa tarkoitettuun rekisteröintiin liitetyn ehdon mukaan saadaan myydä ainoastaan apteekkiliikkeestä, kliininen ravintovalmiste ja niitä vastaava tuote sekä perusvoide, jos ne oikeuttavat korvaukseen sairausvakuutuslain (1224/2004) perusteella sekä kuukautissuojat, inkontinenssisuojat ja lasten vaipat;
• fyysisellä alustalla oleva tai sähköisesti luovutettava kirja lukuun ottamatta hyödykkeitä, joissa pääasiallisesti mainoksia sisältävää julkaisua tai pääasiallisesti videosisältöä tai kuunneltavaa musiikkia sisältävää julkaisua;
• pääsy urheilutapahtumiin tai kyseisten tapahtumien suoratoistoon tai molempiin; urheilutilojen käyttö ja urheilu- tai liikuntatuntien tarjoaminen, myös suoratoistona;
• pääsy näytöksiin, teattereihin, sirkuksiin, messuille, huvipuistoihin, konsertteihin, museoihin, eläintarhoihin, elokuvateattereihin, näyttelyihin ja vastaaviin kulttuuritapahtumiin ja -tiloihin tai pääsy kyseisten tapahtumien tai vierailujen suoratoistoon tai molempiin. Myös pääsy huvipuistojen ajolaitteisiin ja muihin vastaaviin laitteisiin;
• esiintyvän taiteilijan tai muun julkisen esiintyjän ja urheilijan esityksen myynnistä saatava 45 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu palkkio tai korvaus, jos liiketoiminnan harjoittaja on hakeutunut tästä toiminnasta verovelvolliseksi;
• 79 c §:ssä tarkoitettu taide-esine, muun kuin maahantuonnin osalta kuitenkin vain, jos myyjänä on tekijä tai hänen oikeudenomistajansa taikka satunnaisesti muu elinkeinonharjoittaja kuin 79 a §:n 3 momentissa tarkoitettu verovelvollinen jälleenmyyjä. Alempaa verokantaa ei kuitenkaan voida soveltaa, mikäli taide-esine myydään ulos marginaaliverolla;
• tekijänoikeudenhaltijoita edustavan järjestön saama 45 §:n 1 momentin 3—5 kohdassa tarkoitettu tekijänoikeuteen liittyvä korvaus.

Vain sanoma- ja aikakauslehtien sekä tietyt televisio- ja radiomaksut jäävät 10 %:in verokannan piiriin. Seuraavien hyödykkeisen myynnistä, yhteisöhankinnasta, siirrosta varastointimenettelystä ja maahantuonnista suoritettava vero on 10 % veron perusteesta:

• fyysisellä alustalla olevat tai sähköisesti luovutettavat sanoma- ja aikakauslehdet; Tällaisena 10 %:in verokannan alaisena julkaisuna ei kutenkaan pidetä pääasiallisesti mainoksia sisältävää julkaisua tai pääasiallisesti videosisältöä tai kuunneltavaa musiikkia sisältävää julkaisua;

• Yleisradio Oy:n valtion televisio- ja radiorahastosta saama määrä ja Ålands Radio och TV Ab:n saama korvaus Ahvenanmaan maakunnan kantamista mediamaksutuloista. Tosin tältä osin on jo ehdotettu verokannan nostamista 14 %:iin vuoden 2026 alusta lukien (HE 186/2024 vp).

Verokannan määräytymisen osalta ylimenovaiheessa oleellista on veron suorittamisvelvollisuuden syntyhetki. Merkitystä ei ole sillä, milloin arvonlisävero on ilmoitettava ja maksettava. Ajallista kohdistamista koskevat säännökset eroavat suorittamisvelvollisuuden syntyhetkestä. Ajallista kohdistamista koskevat säännökset määrittävät, mille kuukaudelle vero on ilmoittamisessa kohdistettava. Ajallista kohdistamista koskevien säännösten vuoksi myyntiä voidaan ilmoittaa ”vanhalla verokannalla” myös vuonna 2025.

Esimerkki: Yritys ilmoittaa arvonlisäveron maksuperusteisesti. Yritys suorittaa liikuntapalvelun asiakkaalle 30.12.2024 ja saa maksun 10.1.2025.  Myyntiin sovellettava verokanta on 10 %, koska palvelu on suoritettu ennen 1.1.2025. Yritys ilmoittaa myynnin arvonlisäveron maksuajankohdan mukaan eli tammikuun arvonlisäveroilmoituksella.

Laissa oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä (OMVL, 9.9.2016/768) on määräykset myöhästymismaksun määräämisestä. Verohallinto määrää verovelvollisen maksettavaksi myöhästymismaksun, jos veroilmoitus annetaan myöhässä säädetyn määräajan jälkeen. Jos annat ilmoituksen myöhässä, myöhästymismaksua menee, vaikka maksettavaa veroa ei olisi tai antaisit ei toimintaa -ilmoituksen.

Myöhästymismaksun määrä on kolme euroa jokaiselta veroilmoituksen antamisen määräpäivää seuraavalta päivältä ilmoituksen antamisajankohtaan saakka, kuitenkin enintään 135 euroa. Jos ilmoitus annetaan yli 45 päivää ilmoituksen antamisen määräpäivän jälkeen, myöhästymismaksun määrä on kuitenkin edellä mainittu määrä lisättynä kahdella prosentilla myöhässä ilmoitetun maksettavan veron määrästä. Edellä esitetystä poiketen verokaudelta annettavan oikaisuilmoituksen perusteella määrättävän myöhästymismaksun määrä on kaksi prosenttia myöhässä ilmoitetun maksettavan veron määrästä. Jos oikaisuilmoitus annetaan enintään 45 päivää ilmoituksen antamisen määräpäivän jälkeen, myöhästymismaksua ei kuitenkaan määrätä. Veron määrän perusteella määräytyvä myöhästymismaksu on verolajilta enintään 15 000 euroa verokaudessa. Veron määrän perusteella määräytyvää myöhästymismaksua oikaistaan, jos maksettavan veron määrä pienenee oikaisuilmoituksen, veron määräämisen, päätöksen oikaisun, muutoksenhaun tai muun vastaavan syyn seurauksena.

Myöhästymismaksu jätetään määräämättä, jos ilmoituksen antaminen on viivästynyt verovelvollisesta riippumattomasta syystä tai laiminlyönnille on pätevä syy tai muu erityinen syy. Jos myöhästymismaksu ylittää 200 euroa, verovelvollista on lähtökohtaisesti kuultava ennen myöhästymismaksun määräämistä. Myöhästymismaksua ei määrätä, jos myöhässä ilmoitetulle verolle määrätään veronkorotus.

Vuoden 2017 lainsäädäntöuudistuksen yhteydessä OMVL:ään ei otettu selvää säännöstä myöhästymismaksun määräämiseen, mikäli verovelvollinen on oikeutettu veron palautukseen. Korkein hallinto-oikeus katsoi ratkaisussaan KHO 23.12.2022, taltio H3774, ettei OMVL:ssa ei ole säännöstä siitä, että verovelvolliselle voitaisiin määrätä myöhästymismaksu tilanteessa, jossa veroa on haettu liikaa palautettavaksi. Liikaa palautettavaksi haettu arvonlisävero vastaa tilannetta, jossa verovelvollinen on ilmoittanut arvonlisäveron liian pienenä. Liian pienenä ilmoitetulle verolle, joka myöhemmin korjataan oikean suuruiseksi määrätään lähtökohtaisesti myöhästymismaksu.

Vuoden 2025 alusta on tulossa voimaan lainsäädäntömuutos, jonka mukaan myöhästymismaksu voidaan määrätä tilanteessa, jossa verovelvollinen on ilmoittanut palautettavan arvonlisäveron liian suurena ja myöhemmin korjaa palautuksen alaspäin oikean suuruiseksi. Myöhästymismaksu perustuu ilmoitettujen määrien erotukseen, riippumatta siitä, onko verovelvollinen hyötynyt liikaa ilmoitetusta määrästä. Jos sen sijaan verovelvollinen on ensin ilmoittanut palautettavan arvonlisäveron liian pienenä ja ilmoittaa myöhemmin oikean, korkeamman palautusmäärän, myöhästymismaksua ei voida määrätä.

Lakiehdotusta ei ole vielä hyväksytty, mutta sitä on käsitelty eduskunnan täysistunnossa 4.12.2024  ja laki on esitetty tulevaksi voimaan hallituksen esityksen HE 158/2024 vp mukaisena 1.1.2025 lukien.

Arvonlisäverotukseen merkittäviä muutoksia pienyrittäjille vuonna 2025

Vuoden 2025 alusta voimaan astuvat arvonlisäverolain muutokset tuovat merkittäviä uudistuksia pienten yritysten verotukseen. Muutokset perustuvat EU:n pienyritysdirektiiviin, jonka tavoitteena on keventää pienten yritysten hallinnollista taakkaa ja edistää kansainvälistä kauppaa. Muutokset voivat vähentää hallinnollista työtä ja tarjota joustavampia toimintamahdollisuuksia erityisesti rajat ylittävään liiketoimintaan. Yritysten on kuitenkin seurattava tarkasti liikevaihtorajoja ja rekisteröintivaatimuksia välttääkseen ylimääräiset kustannukset.

Keskeiset muutokset

1. Vähäisen toiminnan raja nousee 20 000 euroon
   Jatkossa yrityksen ei tarvitse rekisteröityä arvonlisäverovelvolliseksi, jos sen liikevaihto on alle 20 000 euroa kalenterivuodessa (nykyinen raja 15 000 euroa). Tämä helpottaa erityisesti pienimuotoista toimintaa harjoittavia yrittäjiä.
2. Taannehtiva rekisteröityminen poistuu. Jos liikevaihto ylittää 20 000 euron rajan, yritys rekisteröidään verovelvolliseksi ylittymishetkestä lukien. Siten nykyinen ongelma poistuu, jossa liikevaihdon ylittäessä alarajan tilikauden aikana, yritys rekisteröidään arvonlisäverovelvolliseksi taannehtivasti tilikauden alusta lukien.
3. Liikevaihto lasketaan jatkossa kalenterivuoden liikevaihdon perusteella. Tähän asti liikevaihto on laskettu 12-kuukauden tilikausittaisena liikevaihtona. Jos yrityksen käytössä on murrettu tilikausi, on liikevaihto laskettava kahden eri tilikauden liikevaihdosta, jotka ovat muodostuneet kyseisenä kalenterivuotena.
4. Alarajahuojennus poistuu
   Vuonna 2025 alkaen pienet yritykset eivät voi enää hyödyntää alarajahuojennusta. Tämä verohelpotus on aiemmin koskenut yrityksiä, joiden liikevaihto on alle 30 000 euroa vuodessa. Alarajahuojennus on kuitenkin vielä haettavissa vuodelta 2024, ja tiedot annetaan vuoden viimeisen verokauden ilmoituksella.
5. Vapaaehtoinen rekisteröityminen on edelleen mahdollista. Kuten nykyisinkin, mikäli yritys hakeutuu vapaaehtoisesti verovelvolliseksi, arvonlisäverovelvollisuus koskee kaikkea liiketoimintaa, josta on vero suoritettava.
6. Vähäisen toiminnan verovapaus laajenee EU-maihin
   Uusi pienten yritysten EU-myynnin arvonlisäverojärjestelmä mahdollistaa verovapauden hyödyntämisen toisissa EU-maissa, jos yrityksen koko EU-alueen liikevaihto on enintään 100 000 euroa ja kunkin kohdemaavaltion kansallinen raja-arvo (verovelvollisuusraja) ei ylity. Kansallisen raja-arvon alainen liikevaihto lasketaan jäsenvaltioin omien säännösten mukaisesti ja näissä voi olla eroja. Jäsenvaltioilla on myös erilaisia maakohtaisia poikkeuksia. Joissain jäsenvaltioissa esimerkiksi tilapäinen 10-25 %:in alarajan ylitys on sallittu. Suomessa tällaista säännöstä ei ole. Joissain valtioissa seurataan kahden kalenterivuoden liikevaihdon sijaan kolmea kalenterivuotta kuten Ruotsissa. Yrityksen on hakeuduttava jokaiseen jäsenvaltioon erikseen erillisen järjestelmän kautta oman sijaintivaltionsa verohallinnon kautta, mikäli se haluaa soveltaa verovapautta toisessa EU-valtiossa. Tästä yritys myös saa oman arvonlisäverotunnisteen joka loppuu kirjaimiin EX. Lisäksi yrityksen on annettava ilmoitukset neljännesvuosittain jäsenmaakohtaisesta myynnistä. Oman valtion verottomasta myynnistä, joka jää alle verovelvollisuusrajan ei järjestelmään hakeuduta. Jos myynnin määrä ylittää jossain valtiossa kansallisen alarajan, kyseisessä valtiossa ei voi enää toimia arvonlisäverotta vaan rekisteröidyttävä normaalisti tai sovellettava one stop shopia.

Lisätietoja ja rekisteröitymistä koskevat ohjeet löytyvät Verohallinnon verkkosivuilta.

Valmistaudu ajoissa – seuraa yrityksesi liikevaihtoa ja suunnittele tarvittavat toimenpiteet vuodelle 2025!

Euroopan komissio antoi 2022 ehdotuksen arvonlisäverojärjestelmän uudistamisesta VAT in the digital age eli VIDA. Asiasta löydettiin vihdoin kompromissi eilen 5.11 valtiovarainministereiden kesken Ecofinissa.

Arvonlisävero on merkittävä tulonlähde EU-jäsenvaltioille, mutta esimerkiksi vuonna 2021, EU-jäsenvaltiot menettivät arviolta 61 miljardia euroa arvonlisäverotuloja. Näiden menetysten vähentämiseksi ja digitalisaation tuomiin haasteisiin vastaamiseksi komissio ehdotti joulukuussa 2022 arvonlisäverojärjestelmän uudistamista [KOM (2022) 701 final].IMMC.COM%282022%29701%20final.FIN.xhtml.1_FI_ACT_part1_v2.docx

Uudistuksilla pyritään tekemään EU:n arvonlisäverojärjestelmästä entistä yksinkertaisempi sekä tehokkaampi veropetosten torjunnassa.  Lisäksi uusilla säännöksillä pyritään vastaamaan alustoilla tapahtuvan taloudellisen toiminnan haasteisiin sekä tasoittamaan kilpailuasetelmaa verkko- ja perinteisten lyhytaikaisen majoituksen ja kuljetuspalveluiden välillä.

Uudistus sisältää kolme keskeistä toimenpidettä:

1. Reaaliaikainen sähköinen raportointi e-laskutuksen avulla – Uusi järjestelmä tuo yhdenmukaisen reaaliaikaisen sähköisen raportoinnin arvonlisäveroon rajat ylittäville transaktioille. Tällä pyritään mahdollistamaan jäsenvaltioiden nopea reagointi veropetoksiin . Lisäksi e-laskutuksen esitetään nopeuttavan yritysten digimurrosta ”virtaviivaistamalla toimintoja ja tukemalla skaalautumista”. Jotta alv-raportointijärjestelmä voidaan toteuttaa tehokkaasti, on välttämätöntä, että tiedot saapuvat verohallinnolle viipymättä. Sen vuoksi rajat ylittäviä liiketoimia koskevan laskun antamisen määräajaksi asetetaan 10 päivää tavaran luovutuksesta tai palvelun suorituksesta.
2. Alustatalouden toimijoiden alv-velvollisuus – Henkilökuljetusten kuten Uberin ja lyhytaikaisten majoitusten kuten Airbnb -alustat asetetaan myyjänä vastuuseen henkilökuljetuspalvelun tai majoituspalvelun myynnistä ellei palvelun suorittaja ole arvonlisäverovelvollinen ja ilmoita perivänsä itse myynnistä arvonlisäveroa. Erityisesti Viron vaatimuksesta, direktiiviin lisättiin jäsenvaltioille mahdollisuus jättää säännön soveltamisalan ulkopuolelle verovelvolliset, jotka käyttävät alueellaan pienyrityksiä koskevaa erityisjärjestelmää. Jäsenvaltiot voivat vahvistaa edellytykset, joilla tätä mahdollisuutta käytetään. Tämä ei kuitenkaan saa johtaa kilpailun vääristymiseen, eikä se saa vaikuttaa alustojen yleiseen vastuuseen noudattaa uusia säännöksiä.
3. Yhden yhteyspisteen järjestelmän laajentaminen – Kaupankäynnin helpottamiseksi jo olemassa olevaa niin sanottua One Stop Shop -järjestelmää laajennetaan, jolloin myyjän tarve rekisteröityä verovelvolliseksi eri EU-valtioissa vähenee. Niin sanotun unionin OSS-järjestelmän soveltamisalaa laajennetaan kattamaan myös muut tavaroiden luovutukset kuluttajille tilanteessa, jossa myyjä ei ole sijoittautunut ostajan sijaintivaltioon. Näin varmistetaan, että yritysten ei tarvitse rekisteröityä arvonlisäverovelvollisiksi jokaisessa jäsenvaltiossa, jossa tavaroiden luovutusta kuluttajille tapahtuvat.

Paketti sisältää myös eräitä muista muutoksia esimerkiksi oman varaston siirtoon jäsenvaltiosta toiseen.

Asia vaatii vielä neuvoston virallisen päätöksen, koska komission ehdotuksen muututtua merkittävästi neuvostokäsittelyssä, asiasta pyydetään parlamentilta uusi lausunto. Tämä on kuitenkin muodollisuus ja direktiivi tullaan hyväksymään todennäköisesti pelkällä nuijan iskulla niin sanottuna A-asiana myöhemmässä ministerineuvoston istunnossa.

 

 

Taustaa

Euroopan unionin tuomioistuin (EUT) on perinteisesti käsitellyt kaikki EU-oikeuden tulkintaan ja sen säädösten pätevyyteen liittyvät ennakkoratkaisupyynnöt. Asetuksella 2024/2019[1] perussäännön muuttamisesta osa ennakkoratkaisupyyntöjen käsittelystä on siirretty 1.10 alkaen unionin yleiselle tuomioistuimelle. Tällaisia asioita ovat arvonlisävero, valmisteverotus ja tulliasiat. Muutoksella pyritään parantamaan EU:n tuomioistuinjärjestelmän tehokkuutta ja oikeusvarmuutta ja se on osa laajempaa tuomioistuimen uudistusprosessia. Muutos sisältää myös valituslupajärjestelmän laajentamisen 1.9.2024 alkaen.

Ennakkoratkaisuvallan osittainen siirto unionin tuomioistuimelta unionin yleiselle tuomioistuimelle on jatkoa Euroopan unionin tuomioistuinrakenteen uudistukselle, ja se koskee 1. lokakuuta 2024 alkaen esitettäviä ennakkoratkaisukysymyksiä.

Muutos merkitsee erityisesti 1.10.2024 alkaen sovellettavaa ennakkoratkaisuvallan osittaista siirtoa unionin tuomioistuimelta unionin yleiselle tuomioistuimelle muun muassa arvonlisäveroa, valmisteverotusta ja tullilainsäädäntöä koskevissa kysymyksissä.

Uudistuksen tarkoituksena on keventää unionin tuomioistuimen työmäärää ennakkoratkaisumenettelyissä ja mahdollistaa se, että unionin tuomioistuin pystyy edelleen täyttämään kohtuullisessa ajassa tehtävänsä huolehtia siitä, että perussopimusten tulkinnassa ja soveltamisessa noudatetaan lakia. Vuonna 2001 Nizzan sopimuksen laatijoiden tarkoituksena oli tehdä mahdolliseksi unionin yleisen tuomioistuimen osallistuminen tiettyjen ennakkoratkaisupyyntöjen käsittelyyn, mutta perussääntöä ei ole sen jälkeen mukautettu. Oikeudenkäyntiasiat ovat lisääntyneet merkittävästi viiden viimeisen vuoden aikana. Tämän kehityksen ohella myös erityisesti perustuslaillisia kysymyksiä koskevista tai perusoikeuksiin liittyvistä asioista on tullut entistä monitahoisempia ja arkaluonteisempia. Uudistus antaa unionin tuomioistuimelle edellytykset keskittyä tehtäväänsä unionin oikeuden yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden turvaajana ja lujittajana. Unionin yleinen tuomioistuin kykenee puolestaan vastaanottamaan lisääntyvän työmäärän käsittelemällä sille siirrettävät ennakkoratkaisukysymykset siten, että kansallisille tuomioistuimille ja menettelyjen osapuolille tarjotaan samat takeet kuin unionin tuomioistuimessa.

Uudistukseen sisältyy kolme keskeistä osaa:

Ennakkoratkaisuvallan osittainen siirto unionin yleiselle tuomioistuimelle

Uudistuksen ensimmäisessä osassa toimivaltaa ennakkoratkaisupyyntöjen ratkaisemiseen siirretään unionin tuomioistuimelta unionin yleiselle tuomioistuimelle, jossa on kaksi tuomaria jäsenvaltiota kohti. Oikeusvarmuuden vuoksi siirto koskee vain kuuteen aihepiiriin kuuluvia asioita, jotka ovat selkeästi rajattuja ja riittävästi erotettavissa muista asioista ja joissa muodostunut unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö on merkittävä (perussäännön muutosasetuksen johdanto-osan kuudes perustelukappale). Unionin yleiselle tuomioistuimelle annetaan siten toimivalta ratkaista ennakkoratkaisupyynnöt, jotka koskevat yksinomaan yhtä tai useampaa seuraavista erityisasioista:

1. yhteinen arvonlisäverojärjestelmä
2. valmisteverotus
3. tullikoodeksi
4. tavaroiden tariffiluokittelu yhdistetyssä nimikkeistössä
5. matkustajille annettava korvaus ja apu, kun matkustajilta evätään pääsy liikennevälineeseen, tai matkan viivästyessä tai peruuntuessa
6. kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmä.

Muutoksen taustalla on ajatus, että näissä asioissa tulee vain harvoin esiin periaatekysymyksiä, jotka voivat vaikuttaa unionin oikeuden yhtenäisyyteen tai johdonmukaisuuteen. Kyseisissä asiaryhmissä on jo runsaasti unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, joten unionin yleinen tuomioistuin voi tukeutua viime aikoina annettuihin tuomioihin. Nämä asiat muodostavat noin 20 prosenttia unionin tuomioistuimen käsiteltäviksi saatetuista ennakkoratkaisupyynnöistä, joten asiaryhmien siirrolla uskotaan olevan merkittävä vaikutus unionin tuomioistuimen työmäärän keventymisessä. Unionin tuomioistuin kykenee siten jatkossa keskittymään entistä paremmin tehtäviinsä unionin perustuslakituomioistuimena ja ylimpänä tuomioistuimena.

Unionin tuomioistuimella säilyy toimivalta ratkaista ennakkoratkaisupyynnöt, jotka liittyvät edellä mainittuihin erityisasioihin mutta koskevat samalla muitakin asioita. Unionin tuomioistuimen toimivalta säilyy myös ennakkoratkaisupyynnöissä, joihin liittyy – vaikka ne koskevat yhtä tai useampaa yleiselle tuomioistuimelle siirrettyä erityisasiaa –

1) primaarioikeuden ja myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

2) kansainvälisen julkisoikeuden tai

3) unionin oikeuden yleisten periaatteiden tulkintaa koskevia itsenäisiä kysymyksiä.

Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin voi siirtää unionin tuomioistuimen ratkaistavaksi asian, joka kuuluu unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaan mutta jonka edellyttämä periaatepäätös voi vaikuttaa unionin oikeuden yhtenäisyyteen tai johdonmukaisuuteen.

Oikeusvarmuuden ja asian käsittelyn joutuisuuden vuoksi kaikki ennakkoratkaisupyynnöt on pantava vireille unionin tuomioistuimessa, joka ratkaisee työjärjestyksessään määrättyjen menettelytapojen mukaisesti, koskeeko pyyntö yksinomaan yhtä tai useampaa perussäännössä määrättyä erityisasiaa ja onko se tämän vuoksi siirrettävä unionin yleiselle tuomioistuimelle. Siten arvonlisäveroa, valmisteveroa ja tullilainsäädäntöä koskevat ennakkoratkaisupyynnöt lähetetään edelleen unionin tuomioistuimeen. Oikeusvarmuuden ja avoimuuden vuoksi unionin tuomioistuin tai unionin yleinen tuomioistuin esittää ennakkoratkaisussaan perustelut sille, miksi se on toimivaltainen ratkaisemaan ennakkoratkaisukysymyksen.

Ennakkoratkaisuprosessien läpinäkyvyyden ja avoimuuden lisääminen

Kaikki ennakkoratkaisupyynnöt annetaan jo nykyisin tiedoksi kaikille jäsenvaltioille ja komissiolle. Jatkossa ennakkoratkaisupyynnöt annetaan tiedoksi myös Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan keskuspankille, jotta nämä voivat arvioida, koskevatko esitetyt kysymykset niiden erityisiä intressejä ja haluavatko ne sen vuoksi käyttää oikeuttaan jättää kirjelmiä tai kirjallisia huomautuksia.

Lisäksi ennakkoratkaisuasioissa osapuolten jättämät kirjelmät tai kirjalliset huomautukset julkaistaan jatkossa unionin tuomioistuimen internetsivustolla kohtuullisen ajan kuluessa asian käsittelyn päättymisestä, paitsi jos kyseinen osapuoli vastustaa kirjelmänsä tai kirjallisten huomautustensa julkaisemista. Tällä pyritään lisäämään tuomioistuinprosessin avoimuutta ja läpinäkyvyyttä.

Lopuksi

Ajatukset välillistä veroa koskevien ennakkoratkaisuasioiden siirrosta yleiseen tuomioistuimeen ovat kahden suuntaisia. Toisaalta odotetaan nopeampaa tuomioistuinprosessia, joka on tärkeää verovelvollisen oikeusturvan kannalta. Vuosien roikkuminen löyhässä hirressä syö paitsi kukkaroa, myös miestä ja naista liiketoiminnan takana. Toisaalta asioiden monimutkaisuuden sekä jo olemassa olevan laajan ennakkoratkaisupatteriston vuoksi pelkona on, miten yleinen tuomioistuin saa hanskaansa asiaryhmät, joiden sielunelämästä voi olla hieman vaikea päästä kärryille. Koska kyse on kuitenkin kokeneesta juristikaartista, jotka saavat jatkossa seikkailla välillisen verotuksen metsikössä, en epäile, että tuomioiden taso tästä romahtaisi. Päinvastoin, kuten me tavallisetkin juristit, spesialisoituminen tekee meistä vain vahvempia ja parempia omassa genressämme.

[1] EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU, EURATOM) 2024/2019, annettu 11 päivänä huhtikuuta 2024, Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan N:o 3 muuttamisesta

Yleinen arvonlisäverokanta korotetaan syyskuun alussa 24 prosentista 25,5 prosenttiin. Muutokseen perustuva laki 5.7.2024/462 on hyvin vähäsanainen. Sovelletaanko tavaran tai palvelun myyntiin 24 %:in vain 25,5 %:in verokantaa, riippuu siten siitä, milloin veron suorittamisvelvollisuus tavaran tai palvelun myynnistä verovelvolliselle syntyy. On muistettava, että veron suoritusvelvollisuus on eri asia kuin veron ilmoittamishetki.

Veron suorittamisvelvollisuus syntyy, kun

• myyty tavara on toimitettu tai palvelu suoritettu;
• vastike tai sen osa (ennakkomaksu) on kertynyt ennen tavaran toimitusta tai palvelun suoritusta;
• tavaran tai palvelun hintaan vaikuttavista ja siten veron perusteeseen luettavista tuista ja avustuksista saatu suoritus on saatu;
• tavara tai palvelu on otettu omaan käyttöön.

Pääsääntö siten on, että mikäli tavara luovutetaan tai palvelu suoritetaan asiakkaalle ennen 1.9, verokanta on 24 %. 1.9 alkaen luovutetuista ja suoritetuista tavaroista ja palveluista on suoritettava 25,5 %:in arvonlisävero. Jos kuitenkin tavarasta tai palvelusta on maksettu osa tai koko kauppahinta ennen tavaran luovutusta tai palvelun suoritusta, tällaisen ennakkomaksun suoritushetki määrää sovellettavan verokannan. Myöhemmin tavarasta tai palvelusta annettu alennus seuraa luovutushetken tai suoritushetken arvonlisäverokohtelua.

Niin sanottuna jatkuvana suorituksena eli ajan kulumisen perusteella myyty tavara tai palvelu katsotaan toimitetuksi tai suoritetuksi kunkin suoritukseen liittyvän tilitysjakson päättyessä. Siten, jos esimerkiksi vuokranmaksukausi eli tilitysjakso olisi kaksi kuukautta, veron suorittamisvelvollisuus ja verokanta määräytyisi kyseisen vuokranmaksukauden päättyessä. Jos vuokranmaksukausi päättyisi ennen 1.9, verokanta on 24 %, ja 1.9 jälkeen, sovellettava verokanta on 25,5 %.

Yli yhden vuoden pituisena jatkuvana suorituksena tapahtuva niin sanotun pääsäännön mukainen B2B palvelun myynti, josta palvelun ostava elinkeinonharjoittaja on velvollinen suorittamaan veron ja johon ei liity tilityksiä tai maksuja tämän ajanjakson aikana, katsotaan suoritetuksi kunkin kalenterivuoden päättyessä palvelun suorituksen päättymiseen asti. Säännös koskee tilanteita, joissa veron tilittämisajankohtaa on lykätty siten, että jatkuvana suorituksena tapahtuvan palvelun kuten vuokrasopimuksen keston aikana käytetään vuotta pidempiä tilitys- tai maksukausia taikka ei käytetä laskutusta tai maksuja lainkaan. Siten vuonna 2025 jatkuva palvelun myynti verotetaan vuoden 2024 lopulla 25,5 %:in verokannalla.

On hyvä huomata, että esimerkiksi osamaksukaupassa ei ole kysymys myynnistä, johon sovellettaisiin jatkuvan suorituksen säännöksiä. Tällöin verokanta määräytyy tavaran luovutushetken mukaisesti tai ennakkomaksun suoritushetken mukaisesti. Myös annetut alennukset ja oikaisuerät seuraavat tavaran luovutushetken verokantaa.

Arvonlisäverolain 138 b §:n mukaan tavaran yhteisöhankinta eli tavaran osto toisesta EU-valtiosta kohdistetaan sitä kuukautta seuraavalle kalenterikuukaudelle, jonka aikana veron suorittamisvelvollisuus on syntynyt. Tämä on lähtökohtaisesti tavaran vastaanottoa seuraava kuukausi. Jos tavaran ostaja on saanut vastaanotetusta tavarasta laskun tai vastaavan asiakirjan tavaran vastaanottokuukautena, hankinta kohdistetaan kuitenkin tavaran vastaanottokuukaudelle. Mikäli tavara vastaanotetaan toisesta EU-valtiosta elokuussa, yhteisöhankinta on kohdistettava syyskuulle, jolloin suoritettava arvonlisävero on 25,5 %. Jos sen sijaan ostaja on vastaanottanut tavaran lisäksi myös laskun jo elokuussa, yhteisöhankinta kohdistetaan elokuulle ja sovellettava verokanta on 24 %. Mahdollisilla ennakkomaksuilla ei ole vaikutusta yhteisöhankinnan ajalliseen kohdistamiseen.

Tuotaessa tavara Suomeen EU:n ulkopuolelta, verokannan määräytymisen kannalta ratkaiseva on hetki, jolloin tulli-ilmoitus hyväksytään.

Rakentamispalveluita koskevat omat veron suorittamisvelvollisuutta koskevat säännökset, joihin on syytä tarvittaessa tutustua erikseen. Velvollisuus suorittaa vero rakentamispalvelun ottamisesta omaan käyttöön syntyy:

• sitä mukaa kuin itse suoritettu rakentamispalvelu valmistuu;
• kun ostettu rakentamispalvelu on vastaanotettu taikka kun vastike tai sen osa on maksettu ennen vastaanottoajankohtaa;
• kun uudisrakennus tai perusparannuksen kohteena ollut kiinteistö, jonka aikaisempi luovuttaja oli ostanut tai itse suorittanut rakentamispalvelun, on luovutettu.

Myös moniin muihin tilanteisiin kuten keskeneräisiin palvelusuorituksiin, one stop shop -myynteihin, Ahvenanmaata koskeviin myynteihin ja marginaaliverotukseen liittyy verokannan muuttuessa seikkoja, jotka tulee tarkistaa erikseen.

Edellä esitetyt säännökset aiheuttavat sen, että yrityksellä on mahdollisesti sekä 24 että 25,5 %:in verokannan alaista myyntiä raportoitavana kausiveroilmoituksella samanaikaisesti. Näin on esimerkiksi, jos yritys toimittaa tavaran asiakkaalle 30.8.2024 ja saa maksun 1.9.2024. Tavaran myyntiin sovellettava verokanta on 24 %. Jos yritys ilmoittaa myynnin arvonlisäveron maksuajankohdan mukaan maksuperusteisesti eli syyskuun arvonlisäveroilmoituksella, syyskuulta on mahdollisesti raportoitava sekä 24 että 25,5 %:in verokannan alaista myyntiä.

Omaverossa ja muissa sähköisissä raportointijärjestelmissä tehtävien ilmoitusten pohja muuttuu 1.9 siten, että 24 prosenttia muutetaan 25,5 %:iin. Kyseisessä kohdassa ilmoitetaan 1.9 jälkeen sekä 24 ja 25,5 %:in alaiset myynnit. Paperilomake puolestaan muuttuu vasta vuoden 2025 alussa. Siten paperilomakkeella 25,5 %:in myynnit ilmoitetaan vuoden loppuun saakka 24 %:in verokannan kohdalla.

Järjestelmiä, sopimuksia ja laskupohjia muutettaessa on hyvä huomata, että verokantamuutokset eivät jää tähän. Lakiin on hyväksytty myös toinen verokantaa koskeva muutos, joka tulee voimaan vuoden 2025 alussa. Arvonlisäverolain 85a §:n 1 momentin uusi 3-kohta säätää 10 %:in verokannan soveltamisesta seuraaviin palveluihin: urheilutapahtumiin tai kyseisten tapahtumien suoratoistoon tai molempiin; urheilutilojen käyttö ja urheilu- tai liikuntatuntien tarjoaminen, myös suoratoistona. Lisäksi 10 prosentin verokannan alaiset tuotteet suunnitellaan nostettaviksi 14 %:iin lehtiä lukuun ottamatta ja suunnitteilla on myös makeisten verokannan nostaminen 25,5 %:iin. Aikataulusta ei kuitenkaan vielä ole tarkempaa tietoa.

Autan yritystänne mielelläni tenkkapoo-tilanteissa.

---

 

Korkein hallinto-oikeus (KHO) on antanut 8.4 päätöksen KHO: 2024:53, jossa se totesi, että niin sanottu arvonlisäverovelvollisuusryhmä voidaan perustaa verotonta rahoitus- tai vakuutuspalvelutoimintaa harjoittavan yrityksen ympärille, kun kyseinen yritys myy tällaisia palveluita muille kuin konserniyhtiöille. Rahoitus- tai vakuutuspalveluiden myynti ainoastaan oman konsernin sisällä ei ole riittävää ryhmän perustamiseksi. Korkeimman hallinto-oikeuden tapauksessa oli kyse konsernista, joka toimi Sote-palvelusektorilla. Yhtiö, joka olisi halunnut ryhmän muodostaa, myi rahoituspalveluita ainoastaan konsernin sisällä. Tämä ei ollut KHO:n mielestä riittävää ja totesi, että:

”Mikäli arvonlisäverolain 13 a §:n mukaisen ryhmärekisteröinnin katsottaisiin olevan mahdollista nyt käsillä olevassa tilanteessa, jossa pykälän 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetut edellytykset täyttyisivät lähinnä verovelvollisuusryhmän jäsenille suoritettavien palvelujen perusteella, ryhmärekisteröintimahdollisuus ei tosiasiallisesti rajoittuisi tiettyyn toimialaan, vaan se edellyttäisi ainoastaan tietynlaisten palvelujen tarjoamista ryhmän sisäisesti. Lain soveltaminen johtaisi tällöin arvonlisäverolain 13 a §:n tarkoituksen vastaiseen tilanteeseen.”

 Arvonlisäverolain 13 a §:n 1 momentin mukaan Verohallinto voi kahden tai useamman elinkeinonharjoittajan hakemuksesta määrätä, että niitä on mainittua lakia sovellettaessa kohdeltava yhtenä elinkeinonharjoittajana (verovelvollisuusryhmä). Elinkeinonharjoittajilla tulee olla liiketoiminnan kotipaikka tai kiinteä toimipaikka Suomessa. Siten ryhmään voi kuulua myös toisessa valtiossa kotipaikan omaavan yhtiön suomalainen kiinteä toimipaikka. Lisäksi ryhmään kuuluvilla yrityksillä tulee olla läheiset rahoitukselliset, taloudelliset ja hallinnolliset suhteet. Verovelvollisuusryhmään voi kuulua vain:

• 1) pääasiassa 41 §:ssä tarkoitettuja rahoituspalveluja tai 44 §:n 1 momentissa tarkoitettuja vakuutuspalveluja myyvä elinkeinonharjoittaja;
• 2) luottolaitostoiminnasta annetun lain (610/2014) 1 luvun 15 §:ssä tarkoitettu omistusyhteisö tai kirjanpitoasetuksen (1339/1997) 3 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitettu vakuutuskonsernin emoyhteisö; (646/2014)
• 3) elinkeinonharjoittaja, jossa 1 tai 2 kohdassa tarkoitetulla elinkeinonharjoittajalla on kirjanpitolain (1336/1997) 1 luvun 5 §:ssä tai 6 §:n 2 momentissa tarkoitettu määräysvalta;
• 4) elinkeinonharjoittaja, jossa 1–3 kohdassa tarkoitetut elinkeinonharjoittajat voivat yhdessä käyttää kirjanpitolain 1 luvun 5 §:ssä tai 6 §:n 2 momentissa tarkoitettua määräysvaltaa vastaavaa valtaa, ja sen määräysvallassa 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla oleva elinkeinonharjoittaja.

Ryhmän ideana on, että ryhmään kuuluvat yritykset voivat luovuttaa toisilleen ryhmän sisällä palveluita ilman arvonlisävero. Tällaiset luovutukset ovat verrattavissa yhden yrityksen sisäisiin siirtoihin ja ne ovat siten arvonlisäveron soveltamisalan ulkopuolella. Ryhmä toimii ostojen ja ryhmästä ulos tapahtuvien myyntien osalta aivan kuten kuka tahansa arvonlisäverovelvollinen yritys.

Ryhmän jäsen voi olla mikä tahansa yhteisö, yhtymä tai vaikka yksityinen henkilö, jota yksin toimivana pidettäisiin liiketoiminnan harjoittajana. Ryhmän kaikki jäsenet voivat harjoittaa verotonta toimintaa mutta toiminta voi olla toki osin myös arvonlisäverollista. Hallituksen esityksessä todetaan lisäksi, että ryhmän voivat muodostaa myös muut kuin samaan konserniin kuuluvat yhtiöt, mikäli näillä on edellä estetyt läheiset suhteet keskenään. Tärkeää KHO:n näkemyksen mukaan on se, että ryhmän edustaja myy verottomia rahoitus- tai vakuutuspalveluita ryhmän ulkopuolelle. Toisaalta tapauksessa myynti on sidottu konserniyhtiöihin. Tapaus jättää siten vielä tulkintakysymyksiä sen osalta, millaista roolia asiakkailta vaaditaan.

Verovelvollisuusryhmän muodostaminen perustuu EU:n arvonlisäverodirektiivin 11 artiklaan, jonka mukaan jäsenvaltio voi käsitellä yhtenä verovelvollisena sellaisia kyseisen jäsenvaltion alueelle sijoittautuneita henkilöitä, jotka ovat oikeudellisesti itsenäisiä, mutta joilla on läheiset rahoitukselliset, taloudelliset ja hallinnolliset suhteet toisiinsa. Ryhmärekisteröintiä voitaisiin arvonlisäverodirektiivin perusteella soveltaa myös muilla sektoreilla toimiviin yrityksiin, mutta Suomessa ryhmä on mahdollista perustaa vain rahoitus- ja vakuutuspalvelusektorilla toimivan yrityksen ympärille. EU-tuomioistuin on päätöksissä C-74/11, komissio v. Suomi, ja C-480/10, komissio v. Ruotsin kuningaskunta vahvistanut, että tällainen toimialakohtainen rajaus on mahdollista veropetosten ja veronkierron ehkäisemiseksi.

Promootio on perinteinen tapahtuma, joka on akateemisen maailman juhlallisin ja muodollisin tilaisuus ja jonka juuret ovat 1200-luvun Bolognan yliopistossa. Promootiossa tuoreet oikeustieteen tohtorit vihitään ja saavat päähänsä tohtorin lakin sekä miekan ja todistuksen. Promootiotilaisuudessa tohtorit saavat tiedekunnalta oikeuden käyttää tohtorinhattua ja tohtorimiekkaa. Ensimmäinen promootio Suomessa järjestettiin 1650 Turussa. Monista muista tiedekunnista poiketen oikeustieteiden tiedekunnan kaikki promootiot ovat olleet yksinomaan tohtoreille tarkoitettuja. Promoottorina toimi finanssioikeuden professori Marjaana Helminen, joka toimi huhtikuussa 2019 myös kustoksena väitöstilaisuudessani. Vastaväittäjänäni toimi tuolloin professori Joachim Englisch Münsterin yliopistosta.

Väitöskirjani aiheena on Derivatives and the European VAT System : Derivatives in Context of the Scope of Taxable Supplies. Vuoden 2008 finanssikriisin katsottiin ainakin osaksi johtuneen johdannaismarkkinoista. Erään tutkimuksen mukaan maailmassa on arvioitu vuonna 2015 olleen rahaa noin 80 biljoonaa dollaria ja velkaa noin 200 biljoonaa dollaria. Johannaisten arvo sen sijaan on arvioitu olevan noin 630 biljoonaa dollaria. Johdannaismarkkinat ovatkin merkittävä osa talouselämää ja kaikkien merkittävää liiketoimintaa harjoittavien yhtiöiden tapa joko suojata omaa liiketoimintaansa, toimia suojaavien yhtiöiden sopimuskumppanina johdannaisten asettajana tai käyttää johdannaisia hankkiakseen voittoa.

Johdannaisten merkittävyydestä huolimatta niitä ei ole arvonlisäverotuksessa juuri tutkittu lainkaan. Väitöskirja tutkii rahoitusinstrumentteina pidettävien johdannaissopimusten arvonlisäverokohtelua voimassa olevan EU:n arvonlisäverodirektiivin (2006/112/EU) perusteella. Tutkimuksessa analysoidaan perinteisten johdannaissopimusten (optiot, futuurit, termiinit, swapit) luonnetta sopimuksina ja rahoitusinstrumentteina suhteessa arvonlisäverotuksen soveltamisalaan. Tutkimuksen kohteena ovat sekä finanssi- että hyödykejohdannaiset ja näiden selvitys sekä kohde-etuuden luovutuksena että rahassa tapahtuvana selvityksenä. Väitöskirjassa analysoidaan myös erilaisten johdannaisten netotuksen merkitystä johdannaisten arvonlisäverotukseen. Väitöskirja perustuu arvonlisäverodirektiivin (2006/112/EY) soveltamisalan tulkintaan sekä verottomia rahoituspalveluja koskevien käsitteiden analyysiin huomioon ottaen erityisesti samantapaisten hyödykkeiden yhdenmukainen verokohtelu (neutraaliteettiperiaate) sekä verottomien transaktioiden suppea tulkinta. Tutkimuksessa vertaillaan voimassa olevan EU-lainsäädännön soveltamista EU:n eri jäsenvaltioissa sekä toisaalta johdannaisten arvonlisäverokohtelua Norjassa ja Sveitsissä. Tutkimus perustuu kuitenkin lähtökohtaisesti perinteiseen oikeuslähdeoppiin ja merkittävässä roolissa on tämän vuoksi erityisesti EU-tuomioistuimen oikeuskäytäntö.

EU:n komissio on esittänyt antavansa uuden direktiiviehdotuksen rahoituspalveluiden arvonlisäverokohtelun muuttamisesta. Siten väitöskirja on edelleen erittäin ajankohtainen. Väitöskirjan voi tilata oheisesta osoitteesta: Derivatives and the European VAT System | IBFD

Promootio on perinteinen tapahtuma, joka on akateemisen maailman juhlallisin ja muodollisin tilaisuus ja jonka juuret ovat 1200-luvun Bolognan yliopistossa. Promootiossa tuoreet oikeustieteen tohtorit vihitään ja saavat päähänsä tohtorin lakin sekä miekan ja todistuksen. Promootiotilaisuudessa tohtorit saavat tiedekunnalta oikeuden käyttää tohtorinhattua ja tohtorimiekkaa. Ensimmäinen promootio Suomessa järjestettiin 1650 Turussa. Monista muista tiedekunnista poiketen oikeustieteiden tiedekunnan kaikki promootiot ovat olleet yksinomaan tohtoreille tarkoitettuja. Promoottorina toimi finanssioikeuden professori Marjaana Helminen, joka toimi huhtikuussa 2019 myös kustoksena väitöstilaisuudessani. Vastaväittäjänäni toimi tuolloin professori Joachim Englisch Münsterin yliopistosta. (lisää…)

EU:n valtiovarainministerit saivat aikaan yhteisymmärryksen uusista verotuksen läpinäkyvyyttä koskevista säännöistä, jotka koskevat kryptovaluuttaa. Muutoksen odotetaan lisäävän verotuloja EU:ssa 2,4 miljardilla eurolla.

”Oikeudenmukainen ja tehokas verotus on avainasemassa, kun halutaan turvata tulot julkisia investointeja ja palveluja varten ja samalla luoda liiketoimintaympäristö, jossa innovointi voi kukoistaa. Veroviranomaisilla ei kuitenkaan ole tällä hetkellä tarvittavia tietoja, jotta ne voisivat valvoa kryptovarojen avulla saatuja tuloja, sillä niillä käydään helposti kauppaa yli rajojen. Tämä rajoittaa vakavasti niiden mahdollisuuksia varmistaa, että verot maksetaan tehokkaasti, mikä tarkoittaa, että Euroopan kansalaiset menettävät tärkeitä verotuloja.”

Euroopan komissio antoi 8.12.2022 ehdotuksen neuvoston direktiiviksi hallinnollisesta
yhteistyöstä verotuksen alalla annetun direktiivin 2011/16/EU (virka-apudirektiivi) muuttamisesta. Direktiiviehdotusta on käsitelty neuvoston verotyöryhmien kokouksissa alkuvuonna 2023.

Ehdotuksessa esitetään kryptovarapalvelun tarjoajille velvollisuutta ilmoittaa
veroviranomaisille tietoja jäsenvaltiossa asuvista kryptovarojen käyttäjistä ja näiden
kryptovaratapahtumista eli kryptovarojen vaihtotapahtumista ja kryptovarojen siirroista.
Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset vaihtaisivat näitä tietoja kryptovarojen
käyttäjien asuinvaltioiden kanssa. Huolellisuusmenettelyjä, raportointivaatimuksia ja muut
raportoivia kryptovarapalvelun tarjoajia koskevat säännöt perustuvat OECD:n vuonna
2022 hyväksyttyyn kryptovarojen raportointikehykseen (Crypto-Asset Reporting
Framework).

Ehdotuksessa esitetään myös virka-apudirektiivin voimassaolevien säännösten
vahvistamista. Säännösmuutokset tehostaisivat raportointia ja tietojenvaihtoa. Niissä
otettaisiin huomioon OECD:n finanssitilitietojen automaattista tietojenvaihtoa koskevaan
raportointikehykseen (Common Reporting Standard) vuonna 2022 tehdyt lisäykset,
mukaan lukien sähköistä rahaa ja digitaalista keskuspankkirahaa koskevat säännökset.
Lisäksi varakkaita yksityishenkilöitä koskevat, rajat ylittäviä tilanteita varten annettavat
ennakkopäätökset sekä muulle kuin säilytystilille maksetut osinkotulot lisättäisiin
automaattisen tietojenvaihdon piiriin. Direktiiviehdotukseen sisältyy myös tiettyjä muita
säännösmuutoksia, joilla pyritään selkiyttämään ja yhdenmukaistamaan virka-apudirektiivin noudattamista jäsenvaltioissa.

Suomi on kannattanut pyrkimyksiä lisätä verotusta koskevan virka-avun tehokkuutta
ja läpinäkyvyyttä kansainvälisellä ja unionin tasolla sekä parantaa jäsenvaltioiden kykyä
havaita ja torjua veropetoksia, verovilppiä ja veronkiertoa. Lisäksi Verohallinnolle halutaan varmistaa tarvittavat lainsäädännölliset ja teknologiset keinot, joilla se voi mahdollisimman automaattisesti kerätä kryptovarapalvelun tarjoajien tiedot verotuksen käyttöön.

Kryptovaroja, sähköistä rahaa ja keskuspankkien digitaalisia valuuttoja koskevat uudet raportointivaatimukset tulevat voimaan 1. tammikuuta 2026. Voi vain toivoa, että jälleen uudella punateipillä saavutetaan tehokkaasti tavoitteet. Verolainsäädännön uudistaminen EU-tasolla on viime aikoina keskittynyt lähinnä raportointivelvoitteiden lisäämiseen yrityksille. Toivottavasti raportoinnin valtioille pelastama raha on suurempi, kuin mitä teippaaminen kokonaisuudessa maksaa. Pahinta olisi se, että peittoa jatketaan yläpäästä ja lyhennetään toisesta.

EU:n valtiovarainministerit saivat aikaan yhteisymmärryksen uusista verotuksen läpinäkyvyyttä koskevista säännöistä, jotka koskevat kryptovaluuttaa. Muutoksen odotetaan lisäävän verotuloja EU:ssa 2,4 miljardilla eurolla.

”Oikeudenmukainen ja tehokas verotus on avainasemassa, kun halutaan turvata tulot julkisia investointeja ja palveluja varten ja samalla luoda liiketoimintaympäristö, jossa innovointi voi kukoistaa. Veroviranomaisilla ei kuitenkaan ole tällä hetkellä tarvittavia tietoja, jotta ne voisivat valvoa kryptovarojen avulla saatuja tuloja, sillä niillä käydään helposti kauppaa yli rajojen. Tämä rajoittaa vakavasti niiden mahdollisuuksia varmistaa, että verot maksetaan tehokkaasti, mikä tarkoittaa, että Euroopan kansalaiset menettävät tärkeitä verotuloja.”

Euroopan komissio antoi 8.12.2022 ehdotuksen neuvoston direktiiviksi hallinnollisesta
yhteistyöstä verotuksen alalla annetun direktiivin 2011/16/EU (virka-apudirektiivi) muuttamisesta. Direktiiviehdotusta on käsitelty neuvoston verotyöryhmien kokouksissa alkuvuonna 2023.

Ehdotuksessa esitetään kryptovarapalvelun tarjoajille velvollisuutta ilmoittaa
veroviranomaisille tietoja jäsenvaltiossa asuvista kryptovarojen käyttäjistä ja näiden
kryptovaratapahtumista eli kryptovarojen vaihtotapahtumista ja kryptovarojen siirroista.
Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset vaihtaisivat näitä tietoja kryptovarojen
käyttäjien asuinvaltioiden kanssa. Huolellisuusmenettelyjä, raportointivaatimuksia ja muut
raportoivia kryptovarapalvelun tarjoajia koskevat säännöt perustuvat OECD:n vuonna
2022 hyväksyttyyn kryptovarojen raportointikehykseen (Crypto-Asset Reporting
Framework).

Ehdotuksessa esitetään myös virka-apudirektiivin voimassaolevien säännösten
vahvistamista. Säännösmuutokset tehostaisivat raportointia ja tietojenvaihtoa. Niissä
otettaisiin huomioon OECD:n finanssitilitietojen automaattista tietojenvaihtoa koskevaan
raportointikehykseen (Common Reporting Standard) vuonna 2022 tehdyt lisäykset,
mukaan lukien sähköistä rahaa ja digitaalista keskuspankkirahaa koskevat säännökset.
Lisäksi varakkaita yksityishenkilöitä koskevat, rajat ylittäviä tilanteita varten annettavat
ennakkopäätökset sekä muulle kuin säilytystilille maksetut osinkotulot lisättäisiin
automaattisen tietojenvaihdon piiriin. Direktiiviehdotukseen sisältyy myös tiettyjä muita
säännösmuutoksia, joilla pyritään selkiyttämään ja yhdenmukaistamaan virka-apudirektiivin noudattamista jäsenvaltioissa.

Suomi on kannattanut pyrkimyksiä lisätä verotusta koskevan virka-avun tehokkuutta
ja läpinäkyvyyttä kansainvälisellä ja unionin tasolla sekä parantaa jäsenvaltioiden kykyä
havaita ja torjua veropetoksia, verovilppiä ja veronkiertoa. Lisäksi Verohallinnolle halutaan varmistaa tarvittavat lainsäädännölliset ja teknologiset keinot, joilla se voi mahdollisimman automaattisesti kerätä kryptovarapalvelun tarjoajien tiedot verotuksen käyttöön.

Kryptovaroja, sähköistä rahaa ja keskuspankkien digitaalisia valuuttoja koskevat uudet raportointivaatimukset tulevat voimaan 1. tammikuuta 2026. Voi vain toivoa, että jälleen uudella punateipillä saavutetaan tehokkaasti tavoitteet. Verolainsäädännön uudistaminen EU-tasolla on viime aikoina keskittynyt lähinnä raportointivelvoitteiden lisäämiseen yrityksille. Toivottavasti raportoinnin valtioille pelastama raha on suurempi, kuin mitä teippaaminen kokonaisuudessa maksaa. Pahinta olisi se, että peittoa jatketaan yläpäästä ja lyhennetään toisesta.

Veronmaksajat julkaisivat vuosittaisen kulutusveroselvityksensä viime torstaina. Selvityksen mukaan tämän vaalikauden aikana kulutusveroja on kerätty noin 780 miljoona euroa vuosittain enemmän kuin aikaisemmin. Kulutusverojen osuus oli vuonna 2021 selvityksen mukaan 32,3 prosenttia ja kokonaiskertymä 34,9 miljardia euroa.

Suurin verotuotto kulutusverojen osalta tulee arvonlisäverosta, reilut 23,5 miljardia euroa vuonna 2021. Vertailun vuoksi kotitaloudet maksoivat tuloveroa vuonna 2021 yhteensä 29,8 miljardia ja yritykset 6,1 miljardia euroa. Arvonlisäveron lisäksi muita merkittäviä kulutusveroja ovat valmisteverot kuten energiaverot 4,3 miljardia euroa, alkoholijuomavero 1,5 miljardia ja tupakkavero noin 1 miljardi euroa. ”Esimerkiksi bensiinilitran hinnasta noin kaksi kolmannesta on valmiste- ja arvonlisäveroa. Puolen litran Koskenkorva-pullon pantittomasta hinnasta veroa on 84 prosenttia, tupakka-askista peräti 90 prosenttia”, todetaan Veronmaksajien selvityksessä.

Monien valmisteverojen verotuotot ovat pienentyneet kulutuksen vähenemisen myötä. Tämä osoittaa niin sanottujen haittaveroverojen toimivan toivotulla tavalla. Tieliikenteessä on siirrytty vähäpäästöisempiin ajoneuvoihin ja tupakan poltto on vähentynyt. Näin haittaveron kuuluukin toimia.

Mediassa on puhuttu paljon kokonaisveroasteen laskemisesta 2000 -luvulla. Jossain määrin tämä perustuu kotitalouksien verotuottojen pienenemiseen mutta merkittävä vaikutus on kulutusverotuottojen vähenemisellä juuri sen vuoksi, että keppi on toiminut.

Keskustelimme Veronmaksajien ekonomistin Janne Kalluisen kanssa MTV:n Huomenta Suomi -aamulähetyksessä siitä mitä kulutusverot ovat ja miten ne toimivat. Mistä rahaa valtion velkojen maksamiseen? Toimiiko keppi itse asiassa paremmin verotuksessa kuin porkkana? MTV:n lähetyksen voi katsoa tästä: Huomenta Suomi: Kulutusveroja kiristettiin – kenen kukkarolla käytiin? – katso maksutta MTV

Täältä löydät Veronmaksajien tekemän selvityksen: verotietoa_94_netti.pdf (veronmaksajat.fi)

Joulu ei tule raatamalla,
pakolla tai paiskomalla
Joulu tulee kuiskimalla,
hopeahippuja huiskimalla,
posken nukkaa nuuskimalla

Tunnelmallista joulua sekä Onnekasta vuotta 2023 toivottaen Marja

Euroopan komissio antoi eilen 8.12 useita muutosehtouksia EU:n arvonlisäverojärjestelmästä, joka sanelee myös Suomen arvonlisäverojärjestelmän sisällön. Muutosten tarkoituksena on saattaa arvonlisäverojärjestelmä nykypäivään siten, että se huomioi paremmin sekä yritysten tarpeet, edistää digitalisaatiota että ehkäisee petoksia. Petoksilla menetettävän arvonlisäveron määrä on arvioitu olevan vuonna 2020 noin 93 miljardia euroa EU-alueella. Petollisen toiminnan kärsijöinä ovat myös yritykset, jotka hoitavat asiansa ja jotka maksavat nyt veroja ”niidenkin puolesta”, jotka jättävät ne maksamatta.

Varovaisten arvioiden mukaan neljäsosa veronmenetyksistä johtuu suoraan EU:n sisäiseen kauppaan liittyvistä alv-petoksista. Nämä menetykset vaikuttavat haitallisesti toki myös yleiseen julkiseen talouteen aikana, jolloin jäsenvaltiot sopeuttavat talousarvioitaan energian viimeaikaisten hintapiikkien ja Euroopassa käytävän sodan sosiaalisten ja taloudellisten vaikutusten vuoksi.

Nykyinen arvonlisäverojärjestelmä on yrityksille kallis ja hallinnollisesti raskas. Vaikutukset ovat erittäin merkittäviä pk-yrityksille ja muille yrityksille, jotka toimivat tai aikovat laajentaa toimintaansa ulkomaankauppaan. Komissio katsoo, että ehdotetuilla muutoksilla voitaisiin kerätä vuosittain jopa 18 miljardia euroa enemmän alv-tuloja ja auttaa samalla yrityksiä kasvun tiellä.

Ehdotettuja muutoksia ovat:

• Siirtyminen sähköiseen laskutukseen perustuvaan reaaliaikaiseen digitaaliseen raportointiin EU:n alueella rajat ylittävästi toimivien yritysten osalta: Uudessa järjestelmässä otettaisiin käyttöön sähköiseen laskutukseen perustuva reaaliaikainen digitaalinen alv-raportointi, joka antaa jäsenvaltioille tietoja hyödynnettäväksi arvonlisäveropetosten ja erityisesti karusellipetosten torjunnan tehostamiseksi.
• Alustoille asetetaan verovelvollisuus niiden tarjotessa palveluita matkustajaliikenteeseen ja lyhytaikaiseen majoitukseen liittyen: Ehdotuksen mukaan alustatalouden toimijat olisivat vastuussa arvonlisäveron keräämisestä ja maksamisesta veroviranomaisille, vaikka niiden käyttäjät eivät olisikaan arvonlisäverovelvollisia esimerkiksi siksi, että ne ovat pienyrityksiä tai yksittäisiä palveluntarjoajia.
• Yhden alv-rekisteröinnin käyttöönotto koko EU:n alueella, jolloin maakohtaista rekisteröintiä ei enää tarvita: Ehdotukset pohjautuvat jo olemassa olevaan verkkokauppa-alan yrityksille tarkoitettuun one stop shopiin eli yhden yhteyspisteen järjestelmään, jonka avulla toisessa jäsenvaltiossa kuluttajille myyvät yritykset voivat rekisteröityä arvonlisäverovelvolliseksi omassa sijaintivaltiossaan ja täyttää alv-velvoitteensa yhden ainoan verkkoportaalin kautta kaikissa jäsenvaltioissa. One stop shopia ehdotetaan pakolliseksi tietyille alustoille.
  

Kerron mielelläni lisää, miten ehdotukset vaikuttavat liiketoimintaanne.

Komission ehdotukseen pääset tutustumaan tästä linkistä: webpage

Korkein hallinto-oikeus (KHO) antoi 9.11 päätöksen KHO:2022:128 konsernin emoyhtiön vähennysoikeuden laajuudesta. Emoyhtiö suoritti omistamilleen konserniyhtiöille erilaisia arvonlisäverollisia asiantuntija- ja hallintopalveluja. Emoyhtiö myönsi konserniyhtiöille myös erilaista rahoitusta, josta se peri korkoa. Lisäksi emoyhtiö otti koko konsernille vakuutuksia, ja se laskutti muilta konserniyhtiöiltä näiden osuuden vakuutusmaksuista. Luotonanto ja muu rahoituksen järjestäminen samoin kuin vakuutuspalveluiden myynti ovat arvonlisäverotonta toimintaa. Arvonlisäverottomaan toimintaan liittyviä kuluja ei voi vähentää.

Toisin kuin emoyhtiö oli katsonut, korkein hallinto-oikeus katsoi yhtiöllä olevan sekä verollista liiketoimintaa (asiantuntija- ja hallintopalvelujen myynti), johon liittyvät kulut olivat vähennyskelpoisia että verotonta luotonantoa ja vakuutuspalveluiden myyntiä. Tältä osin yhtiöllä ei ole vähennysoikeutta. Yhtiön oli siten jaettava myös yleiskustannukset verollisen ja verottoman toiminnan kesken. Yhtiö voi itse päättää perusteen kustannusten jakamiselle, kunhan se johtaa ”oikeaan tulokseen”.

Uusi päätös on linjassa muun muassa KHO:n aikaisemman päätöksen KHO:2017:36 kanssa, jossa autoliikkeen välittämien rahoitus- ja vakuutuspalveluiden katsottiin rajoittavan autoliikkeen vähennysoikeutta samalla tavoin kuin nyt annetussa päätöksessä.

Mikäli verottomat myynnit olisivat vähämerkityksisiä eikä niiden katsottaisi muodostavan erillistä liiketoiminnallista kokonaisuutta yrityksen toiminnassa, toiminta voitaisiin jättää vähennysoikeuksia laskettaessa huomioitta niin sanottuina liitännäisinä liiketoimina. Tällainen voisi mahdollisesti olla esimerkiksi liikekiinteistön yksittäinen myynti tai yksi irrallinen rahoitustoimi. Edellä viitatuissa KHO:n päätöksissä katsottiin kuitenkin, että yhtiöiden veroton toiminta muodosti oman liiketoiminnallisen kokonaisuuden, jolla on vähennysoikeutta rajaava vaikutus. Jos KHO:n 9.11 antamassa päätöksessä emoyhtiö olisi antanut vain yhden lainan konserniyhtiölle tai se ei olisi perinyt muilta konserniyhtiöiltä vastiketta vakuutuksista, KHO:n päätös olisi voinut olla toinen.

Päätös osoittaa, että yleispätevää sääntöä siitä, milloin verottomat transaktiot vaikuttavat vähennysoikeuteen ja milloin eivät, ei voi antaa. Sen vuoksi jokaisen yhtiön on analysoitava liiketoimintansa erikseen ja syytä pyytää tarvittaessa asiasta ennakkoratkaisu.

KHO:n päätöksen löydät täältä https://kho.fi/fi/index/paatokset/vuosikirjapaatokset/1667810630866.html

 

Korkein hallinto-oikeus on antanut 2.11 päätöksen KHO:2022:124 mielenkiintoisessa tapauksessa, jossa kysymys oli optikkoliikkeen suorittamien optikkopalveluiden vaikutuksesta yrityksen vähennysoikeuteen. Optikkoliike luovutti näöntarkastuksia ilmaiseksi ja verohallinto katsoi, että ilmaiset näöntarkastukset olivat optikkoliikkeen arvonlisäverotonta soveltamisalan ulkopuolista toimintaa, joka rajoitti yhtiön vähennysoikeutta. Verohallinnon mielestä yhtiöllä ei olisi ollut vähennysoikeutta optikon käyttämiin laitteisiin, tilavuokriin sekä yleiskuluihin siltä osin, kun ne katsottiin liittyvän kyseiseen vastikkeettomaan näöntarkastustoimintaan. Myös hallinto-oikeus oli katsonut, että yhtiön tarjoamat näöntarkastuspalvelut olivat verollisesta silmälasien myynnistä erillistä toimintaa, jonka vuoksi yhtiön näöntarkatukseen tehtyjen hankintojen oli katsottu kohdistuvan yhtiön verottomaan toimintaan. Sillä, että näöntarkastus liittyi kiinteästi verollisten silmälasien myyntiin, ei hallinto-oikeuden mielestä ollut merkitystä. Tämän vuoksi vastikkeetta luovutettuja näöntarkastuspalveluja oli pidettävä hallinto-oikeuden mielestä aronlisäveron soveltamisalan ulkopuolisena toimintana, johon liittyvistä hankinnoista yhtiöllä ei ollut vähennysoikeutta.

Korkein hallinto-oikeus kuitenkin katsoi, että ”silmä- tai aurinkolasien ja niihin liittyvien linssien verollinen myynti edellytti näöntarkastuksen suorittamista oikeanlaisten linssien valitsemiseksi ja valmistamiseksi. Yhtiön optikoiden suorittamien maksuttomien näöntarkastusten tarkoituksena oli johtaa yhtiön verolliseen silmä- tai aurinkolasimyyntiin”. Siten optikoiden suorittamat näöntarkastukset liittyivät silmä- tai aurinkolasien verolliseen myyntiin eikä maksuton näöntarkastus muodostanut optikkoliikkeen verollisena liiketoimintana harjoittamasta liiketoiminnasta erillistä arvonlisäveron soveltamisalan ulkopuolelle jäävää toimintaa. Yhtiöllä oli siten oikeus oikeus vähentää kaikki kulunsa siltä osin, kun ne liittyivät vastikkeetta suoritettuun näöntarkastukseen. Sen sijaan vastikkeellinen optikon näöntarkastus sekä silmälääkäripalvelut ovat optikkoliikkeen verotonta toimintaa, joilla on yhtiön vähennysoikeutta rajaava vaikutus.

Päätös on tärkeä ja se kertoo mielestäni tärkeän viestin: Yhtiöllä on oikeus itse päättää liiketoiminnastaan ja siitä, miten se myyntinsä hinnoittelee. Jos kyse on vastikkeettomasta luovutuksesta, oli se sitten optikon, silmälääkärin tai muun palveluntarjoajan suorittama, on toki erikseen tutkittava, onko kyseinen luovutus osa verollista tai verotonta yhtiön liiketoimintaa. Kyseisen päätöksen perusteella ei siis tule vetää liian laajaa johtopäätöstä, ja oma vähennysoikeus kannattaa aina tarkistaa, mutta päätös antaa joka tapauksessa viestin siitä, että terveellä järjellä on sijaa myös arvonlisäverotuksessa.

Ole yhteydessä, jos uutinen herätti ajatuksia omasta liiketoiminnasta.

Verohallinto ja Tulli tehostavat ulkomaisista verkkokaupoista ostetun alkoholin verovalvontaa marraskuusta alkaen. Syynä tähän on se, että alkoholin osto ulkomailta on lisääntynyt jatkuvasti ja korona-aikana se jopa kolminkertaistui. Ulkomailta tilatusta alkoholista valtiolle jää kertymättä veroja vuositasolla arviolta jopa 100 miljoonaa euroa.

Syynä verojen laiminlyöntiin ei suinkaan aina ole tietoinen veronkierto vaan erityisesti itse järjestetyissä kuljetuksissa yleisin syy lienee se, että tilaaja ei tiedä, että tilatuista alkoholista on suoritettava sekä alkoholivero, juomapakkausvero että arvonlisävero. Jos alkoholi tilataan EU:n ulkopuolelta, on mahdollisesti suoritettava myös tullimaksu.

Koska verkkokaupat usein ilmoittavat alkoholin hinnat ”lähtöhintoina”, on hyvä varautua siihen, että verottomaan hintaan tulee helposti puolet lisää, kun kaikki verot ja maksut on Suomeen suoritettu.

Alkoholin tilaaminen verkkokaupasta EU:n alueella

Jos alkoholi tilataan toisessa EU-maassa sijaitsevasta verkkokaupasta, veronsuoritusvelvollisuus riippuu siitä, miten kuljetus on järjestetty.

Myyjä järjestää kuljetuksen

Jos myyjä järjestää tuotteille kuljetuksen Suomeen, kyse on etämyynnistä, jolloin verovelvollisuus on myyjällä. Myyjällä on veronsuoritusvelvollisuus myös silloin, kun se suosittelee sivuillaan asiakasta käyttämään tiettyjä kuljetusliikkeitä.

Tulli tarkastaa Verohallinnolta, onko Suomeen tuotavasta alkoholista maksettu vaaditut vakuudet ja tehty niin sanottu ennakkoilmoitus. Tulli pysäyttää havaitut alkoholikuljetukset selvityksen ajaksi.

Mikäli ennakkoilmoitusta ja vakuutta ei ole suoritettu, Verohallinto tekee haltuunottopäätöksen ja tilaus jää odottamaan verojen maksua. Haltuunotosta ilmoitetaan sekä kuljettajalle että alkoholin myyjälle. Jos myyjä ei maksa sille määrättyjä veroja 6 kuukauden sisällä, Tullilla on oikeus hävittää haltuun otetut tuotteet.

Tilanteissa, joissa myyjä on verovelvollinen, Verohallinto kehottaa alkoholin tilanneita ostajia olemaan yhteydessä verkkokauppaan mikäli tuotteet eivät saavu ovelle.

Ostaja järjestää kuljetuksen

Jos asiakas järjestää itse kuljetuksen, kyse on etäostosta, jolloin vastuu veroista on ostajalla. Ostajan pitää tehdä OmaVerossa ennakkoilmoitus ja maksaa valmisteveron määrää vastaava vakuus ennen kuin tilaus saapuu Suomeen.

Tilausta ei varastoida odottamaan verojen maksua, vaan tilaus kulkee selvitysten jälkeen Tullista asiakkaalle. Jos verot ovat maksamatta, Verohallinto lähettää asiakkaalle jälkikäteen verotuspäätöksen.

Tilaaminen EU:n ulkopuolella sijaitsevasta verkkokaupasta

Mikäli tilaus tehdään EU:n ulkopuolella sijaitsevasta verkkokaupasta, on tilaajan tehtävä Tullille tulli-ilmoitus ja verojen lisäksi suoritettava mahdollinen tullimaksu, jonka määrä riippuu paitsi alkoholin laadusta, myös siitä, mistä maasta tuonti tapahtuu.

Miten valvonta tapahtuu käytännössä?

Viranomaiset ovat ilmoittaneet jatkavansa tehovalvontaa ainakin vuoden 2023 loppuun asti.

https://vero.fi/tietoa-verohallinnosta/uutishuone/lehdist%C3%B6tiedotteet/2022/verohallinto-ja-tulli-tehostavat-ulkomaisista-verkkokaupoista-ostetun-alkoholin-valvontaa–verot-suomeen/

Komission joulukuussa 2011 antamassa tiedonannossa ”Arvonlisäveron tulevaisuus – Kohti yksinkertaisempaa, vankempaa ja tehokkaampaa, yhtenäismarkkinoille soveltuvaa arvonlisäverojärjestelmää” (KOM(2011) 851) esitettiin toimintaohjelma EU:n arvonlisäverojärjestelmän laajaa uudistamista varten. Tiedonannossa nähtiin tärkeäksi kehittää Komission ja sidosryhmien välistä näkemystenvaihtoa muun muassa lainsäädäntöaloitteista. Komissio antoi myöhemmin 2012 päätöksen arvonlisäveroa käsittelevän asiantuntijaryhmän, VAT Expert Groupin, perustamisesta.

Ryhmä koostuu henkilökohtaisesti nimetyistä henkilöjäsenistä, joilla on tarvittava asiantuntemus arvonlisäverotuksen alalla, sekä organisaatioista, jotka edustavat yrityksiä ja veroalan ammattilaisia ja jotka voivat auttaa arvonlisäveropolitiikan kehittämisessä ja täytäntöönpanossa.

Verotuksen ja tulliliiton pääosaston (TAXUD) pääjohtaja nimitti ryhmän uudet jäsenet 1. lokakuuta 2022 alkaen. Voin ilokseni kertoa, että minut ja kollegani Marta Papis-Almansa on nimetty VAT Expert Groupin jäseniksi seuraavaksi kolmeksi vuodeksi. Uskomme valintaan vaikuttaneen sekä kansainvälisen ja akateemisen taustamme että vuosien kokemuksen arvonlisäverotuksen moninaisissa asiantuntijatehtävissä. Otamme tehtävän kiitollisina vastaan ja teemme parhaamme paremman arvonlisäverojärjestelmän kehittämiseksi.

Kuva on otettu minusta ja Martasta vuonna 2019 väitöstilaisuuteni jälkeen

Verohallinto antoi 19.8 ohjeen niin sanottujen kevytyrittäjien ja laskutuspalveluyritysten arvonlisäverotuksesta. Ohje on tervetullut, sillä aiheeseen liittyviä oikeustapauksia on annettu jonkin verran, mutta ohje on puuttunut. Päivää ennen Verohallinto antoi samaan aihealueeseen liittyen kaksi muuta ohjetta: ”Laskutuspalveluyritysten ja niiden käyttäjien verotuskysymyksiä” (VH/288/00.01.00/2021) ja ”Laskutuspalveluyritysten maksamat matkakustannusten korvaukset ennakonperinnässä ja tuloverotuksessa” (VH/4385/00.01.00/2021).

Kuten aina arvonlisäverotuksessa, sopimuksella on suuri merkitys. Sen vuoksi sopimusten tekoon ei voi kiinnittää liikaa huomiota. Niin tässäkin tapauksessa. Pohdittaessa kevytyrittäjän ja laskutuspalveluyrityksen välistä roolia, osapuolten sopimussuhteella on merkittävä rooli sen osalta, miten osapuolia arvonlisäverotuksessa kohdellaan. Tämä muun muassa määrää sen, onko työn tekevä osapuoli työsuhteessa laskutuspalveluyritykseen vai ei. Kenen nimissä ja lukuun myynti tapahtuu? Kuka myy palvelun loppuasiakkaalle? Jos kysymys on työsuhteessa tehtävästä työstä, korvauksesta ei makseta arvonlisäveroa. Sen sijaan jos maksettava korvaus on tuloverotuksen näkökulmasta työkorvausta, kysymys on lähtökohtaisesti arvonlisäverotuksen alaisesta suorituksesta, josta on suoritettava arvonlisävero, ellei myynti ole vapautettu arvonlisäverotuksesta tai myyjä ei ole alhaisen liikevaihdon vuoksi arvonlisäverovelvollinen.

Verohallinto on ohjeessaan käsitellyt kolmen eri kevytyrittäjämallin arvonlisäverokohtelua:

1. Laskutuspalveluyrityksen työn suorittajalle maksama korvaus on palkkaa ja laskutuspalveluyritys laskuttaa työn tilaajaa omissa nimissään: Tällöin laskutuspalveluyritys myy palvelun työn tilaajalle. Se, että laskutuspalveluyritys perii työn tekijältä esimerkiksi työnantajamaksuja tai muuten pidättää osan työn tilaajalta perimästään vastikkeesta itsellään, ei muuta tilannetta. Laskutuspalveluyrityksen ja työn suorittajan välillä katsotaan olevan puhdas työsopimussuhde. Arvonlisäverotukseen ei vaikuta se, miten laskutuspalveluyritys on eritellyt maksut työn suorittajalle tekemässään tilityksessä.
2. Laskutuspalveluyrityksen työn suorittajalle maksama korvaus on työkorvausta ja työn tilaajaa laskutetaan työstä laskutuspalveluyrityksen nimissä: Tällöin syntyy kaksi peräkkäistä arvonlisäverotuksen soveltamisalaan kuuluvaa myyntiä niin sanotun komissiokaupan muodossa: Työn suorittaja myy palvelun laskutuspalveluyritykselle, joka myy sen edelleen työn tilaajalle. Lähtökohtaisesti kysymys on saman palvelun myynnistä kahteen kertaan. Työn suorittajan myynti voi olla arvonlisäveroton toki esimerkiksi sillä perusteella, että työn suorittaja ei ole rekisteröitynyt arvonlisäverovelvolliseksi alhaisen liikevaihdon vuoksi. Laskupalveluyrityksen on aina arvioitava oma myyntinsä erikseen oman arvonlisäverovelvollisuutensa perusteella. Työn suorittaja laskee tässä tilanteessa arvonlisäveron laskutuspalveluyrityksen työn suorittajalle maksamasta määrästä, joka sisältää arvonlisäveron. Työn suorittajan veron peruste on siten laskutuspalveluyrityksen työn suorittajalle maksama määrä vähennettynä arvonlisäverolla. Vaikka laskutuspalveluyritys perisi oman palkkion työn suorittajalle maksamastaan palkkiosta niin sanotusti päältä, tätä ei katsottaisi laskutuspalveluyrityksen työn suorittajalle myymäksi palveluksi eikä peritystä summasta siten tule suorittaa arvonlisäveroa.
3. Laskutuspalveluyritys tarjoaa työn suorittajalle vain laskutus- tai kirjanpitopalvelua kuten esimerkiksi laatii laskun työn tilaajalle työn suorittajan nimissä: Tässä mallissa laskutuspalveluyrityksen työn suorittajalle luovuttama palvelu on täysin erilainen kuin työn suorittajan tilaajalle suorittama palvelu. Työn suorittajan tilaajalle myymä palvelu on siten arvioitava erikseen sen määrittelemiseksi, onko myynnistä suoritettava arvonlisäveroa ja jos niin minkä verokannan mukaisesti. Esimerkiksi liikuntapalveluiden osalta on tutkittava erikseen, onko kysymys 10 prosentin verokannan alaisesta palvelusta vai normaali verokannan alaisesta opetuspalvelusta. Lisäksi on tutkittava esimerkiksi se, missä maassa myynnistä on suoritettava veroa ostajan sijaitessa muussa valtiossa tai onko käännettyä verovelvollisuutta sovellettava esimerkiksi sen vuoksi, että myytävä palvelu on rakentamispalvelu, johon soveltuu käännetty verovelvollisuus.

Kevytyrittämiseen sekä laskutuspalveluyritykseen soveltuvat aivan samat säännöt kuin muihinkin myyntitilanteisiin. Siten jokainen myynti on arvioitava erikseen sen perusteella, onko myyjä verovelvollinen, sovelletaanko käännettyä verovelvollisuutta, mikä on verokanta ja mikä on verotuspaikka. Autan mielelläni ongelmatilanteissa.

Verohallinnon ohjeeseen pääset tästä: Laskutuspalveluyritysten ja työn suorittajien arvonlisäverotus – vero.fi

Tilaisuudessa esitellään arvonlisäverotuksen ajankohtaisia kysymyksiä

• lainsäädännön,
• verohallinnon ohjeistuksen ja
• oikeuskäytännön pohjalta.

Lisäksi odotan avointa keskustelua aiheen tiimoilta ja vastaan mielelläni osallistujien kysymyksiin.

Aika: tiistai 20.9. klo 8.30 – 10.30
Paikka: Villatehdas, Kehräämö, Kankurinkatu 4-6, Hyvinkää

Ilmoittautumiset: https://yritysvoimala.fi/seminaari-arvonlisaverotuksen-viimeiset-kaanteet-ti-20-9-klo-8-30/

Tervetuloa mukaan!

Covid, Ukrainan sota sekä monet muut haasteet ovat asettaneet EU:n tullijärjestelmän ahtaalle ja kuten komission puheenjohtaja Von den Leyen sanoo, EU:n tulee ”nostaa tulliliitto uudelle tasolle ja varustaa sille vahvemmat puitteet, joiden avulla voimme paremmin suojella kansalaisiamme ja sisämarkkinoitamme.”

Tulleista kertyvä tuotto on erittäin merkittävä oma vara EU:lle. Sen jälkeen kun sokerimaksut lakkautettiin vuonna 2017, EU:n ulkopuolelta tuoduista tuotteista perittävät tullimaksut ovat olleet EU:n talousarvion ainoat perinteiset omat varat. Tullimaksuja kutsutaan perinteisiksi omiksi varoiksi, koska ne ovat EU:n talousarvion suora tulolähde – toisin kuin arvonlisävero ja jäsenmaiden EU:n talousarvioon maksamat rahoitusosuudet. Tullimaksut perustuvat EU:n kauppapolitiikkaan. Ne kannetaan EU:n ulkopuolelta tuotavista tuotteista yhteisen tullitariffin mukaisesti.

Rahoituksen ollessa tiukalla muutenkin, yhdenkään sentin menettämiselle ei ole varaa. Muutosta vaaditaan erityisesti seuraaviin asioihin:

Komissio onkin avannut julkisen kuulemisen tullin kehittämisestä 14. syyskuuta asti. Kaikki kommentit ja kokemukset ovat tarpeen. Mukaan pääsee oheisesta linkistä: https://lnkd.in/dTdUEh8R

EU on päättänyt vapauttaa Ukrainan pakolaisille julkisyhteisöjen ja hyväntekeväisyysjärjestöjen kuten yleishyödyllisten yhteisöjen ilmaiseksi antamat tavarat sekä tavaroihin liittyvät palvelut arvonlisäverosta siten, että julkisyhteisöt ja hyväntekeväisyysjärjestöt voivat maahantuoda tavarat EU:n ulkopuolelta ilman tullia ja arvonlisäveroa. Lisäksi vastaavat tahot voivat ostaa tavarat muista EU-valtioista ilman yhteisöhankinnan arvonlisäveroa.

Mikäli tavarat ostetaan suomalaiselta yritykseltä, yritys voi myydä tavaran julkisyhteisölle tai hyväntekeväisyysjärjestölle sekä vastaanottopalveluita järjestävälle muulle taholle ilman arvonlisäveroa säilyttäen kuitenkin itse vähennysoikeuden kyseisten tavaroiden hankintaan. Jos yritys lahjoittaa ilmaiseksi tavarat julkisyhteisön tai hyväntekeväisyysjärjestön jaettavaksi pakolaisille, yrityksen ei tarvitse suorittaa ilmaisluovutuksesta oman käytön veroa. Vastaavat verottomuussäännökset koskevat myös tavaroihin liittyviä palveluita. Se, millaisista palveluista tarkalleen on kyse, ei ole vielä täysin selvää. Poikkeus on voimassa vuoden 2022 loppuun.

Uutinen on julkaistu valtiovarainministeriön sivulla: Ukrainan pakolaisille annettava apu vapautetaan arvonlisäverosta – Valtiovarainministeriö (vm.fi)

Arvonlisäverotuksen ammoisista ajoista lähtien eräs toimiala, joka on saanut erityistä huomioita on hevosten kasvattaminen ja raviurheilu. Verohallinto antoi aiheesta 17.5 oman ohjeen.

Merkittävä kysymys on ollut se, milloin toimintaa harjoitetaan liiketoiminnan muodossa ja milloin ei. Tältä osin verohallinto lausuu ohjeessaan muun muassa, että ”hevoset ovat tyypillisesti sellaisia tavaroita, joita voidaan käyttää sekä yksityisessä että liiketoiminnan käytössä. Tämän vuoksi hevostoimintaa tulee tarkastella kokonaisuutena laajemmin sen arvioimiseksi, käytetäänkö hevosia tosiasiallisesti jatkuvaluontoisessa tulonsaantitarkoituksessa eli arvonlisäverollisessa liiketoiminnassa. Kokonaisarvioinnissa voidaan tällöin ottaa huomioon muun ohella asiakaskunnan suuruus ja toiminnasta kertyneiden tulojen määrä. Arvioinnissa voidaan suorittaa myös vertailua toisaalta niiden olosuhteiden välillä, joissa toiminnanharjoittaja tosiasiallisesti käyttää hevosiaan, ja toisaalta niiden olosuhteiden välillä, joissa vastaavaa toimintaa yleensä harjoitetaan liiketoiminnan muodossa.” Verohallinto kuitenkin toteaa perustellusti, ettei toiminnan tappiollisuus sinänsä ole peruste pitää toimintaa harrastustoimintana.

Aivan, hevostoimialaan tulee soveltaa samoja liiketoiminnan tunnusmerkkejä kuten muuhunkin liiketoimintaan.

Ohjeesta tarkemmin verohallinnon sivuilla.

Keskusverolautakunta antoi huhtikuun alussa ratkaisun 016/2022 (ratkaisusta on valitettu korkeimpaan hallinto-oikeuteen) tilanteessa, jossa yritys oli saneerausohjelmassa velvoitettu suunnattuun osakeantiin velkojiensa hyväksi siten, että velkojat saattoivat merkitä saamisiaan vastaan yhtiön osakkeita. Tämä mahdollisti velkojien saneerausvelan konvertoinnin osaksi velallisyhtiön osakkeiksi. Mikäli velkoja ei halunnut konvertoida osuutta saneerausvelasta osakkeiksi ja jätti käyttämättä oikeutensa merkitä osakkeita, leikattiin tämä osuus saneerausvelasta lopullisesti.

Myyjällä on oikeus oikaista myynnin arvonlisäveroa ostajan jättäessä myyntihinnan osaksi tai kokonaan suorittamatta esimerkiksi luottotappiotilanteessa. Mikäli myyjä antaa ostajalle alennuksen tai muun hyvityksen, sekä myyjän että ostajan on oikaistava kaupasta alunperin maksettua tai vähennettyä arvonlisäveroa.

Keskusverolautakunta katsoi, että edellä esitetyssä tilanteessa kysymys oli arvonlisäverolain 78 §:n mukaisesta luottotappiosta eikä myyjän antamasta alennuksesta tai muusta hyvityksestä jättäessään merkintäoption käyttämättä. Se, että velallinen tarjoaa velkojalle alkuperäisen myyntisopimuksesta poikkeavaa vastiketta (tässä osake), jota velkoja ei hyväksy, ei tarkoita, että velkoja antaisi vapaaehtoisesti anteeksi osan velasta alennuksen tai hyvityksen tapaan. Siten myyjällä on oikeus oikaista velkojana myynnin arvonlisäveroa luottotappiovelan määrällä eikä myöskään velallisella ole velvoitetta oikaista ostojaan sen perusteella, että velkoja olisi antanut sille alennuksen tai muun hyvityksen. Vaikka ratkaisusta on valitettu, muunlaista lopputulosta on vaikea perustella.

Jos merkintäoikeutta olisi käytetty, kysymys olisi arvonlisäverotuksen näkökulmasta arvonlisäveron ulkopuolisesta toiminnasta, jolla ei ole vaikutusta yrityksen arvonlisäverolliseen liiketoimintaan. Se, millaisia vaikutuksia tällä olisi velkojan ja velallisen arvonlisäverotukseen ja vähennysoikeuteen, onkin sitten toinen juttu.

EU-tuomioistuimen julkisasiamies Juliane Kokott antoi 5. toukokuuta ratkaisuehdotuksen asiassa C-227/21 arvonlisäveron vähennysoikeuteen liittyvässä asiassa, jossa kysymys oli siitä, onko yhtiöllä oikeus vähentää oston arvonlisävero tilanteessa, jossa se lunastaa velalliselta panttaamaansa omaisuutta tältä olevien velkojen maksamiseksi. Ydinkysymys tapauksessa on kuitenkin se, milloin verottaja voi evätä vähennysoikeuden veronkierron perusteella.

Julkisasiamies aloittaa ratkaisuehdotuksensa käsittelyn raflaavasti viittaamalla Johann Wolfgang von Goethen runoon ”Noidan oppipoika”: ”Herra, hätä on suuri! En pääse eroon hengistä, jotka päästin irti”, todeten kyseisen ennakkoratkaisun osoittavan ”jälleen epävarmuustekijät ja ongelmat, joita syntyy, kun arvonlisäverolainsäädäntöä ei ymmärretä niinkään perinteisesti, vaan sitä käytetään oikeuskäytännössä myös petosten ja väärinkäytösten torjuntaan.”

On tärkeää pitää pää kylmänä ja jalat maassa, kun puhumme arvonlisäverotuksen ydinkysymyksestä, vähennysoikeudesta. Vähennysoikeuden tulee olla verovelvollisen yrityksen ”perusoikeus”, joka voidaan evätä vain, mikäli laista löytyy sille selvä peruste. Oikeuskäytännön mukaan veroviranomaisella on oikeus evätä ostajan arvonlisäveron vähennys, jos ostaja tiesi tai sen olisi pitänyt tietää, että myyjän syyllistyy veronkiertoon tai veropetokseen.

Julkisasiamiehen edellä viitattu ratkaisuehdotus koskee tilannetta, jossa myyjä ei suorita maksukyvyttömyyden vuoksi arvonlisäveroa valtiolle siitä huolimatta, että on sen ilmoittanut. Ostajalla tulee olla vähennysoikeus, vaikka myyjä ei maksaisikaan kauppahinnan yhteydessä ostajan suorittamaa arvonlisäveroa veroviranomaisille, koska kysymys ei ole vilpillisestä toiminnasta vaan puhtaasti siitä, että maksuhalusta huolimatta myyjällä ei ole maksukykyä. Tällaisessa tilanteessa riskin kantaa valtio veronsaajana ei ostaja. Myyjän maksukyvyttömyys ei siis saa koitua ostajan riskiksi. Julkisasiamiehen mielestä merkitystä ei ole sillä, käyttääkö myyjä ostajan tälle maksaman arvonlisäveron velkansa lyhentämiseen vai ei. Jo se, että myyjä ilmoittaa myynnistä suoritettavan veron, osoittaa, ettei myyjällä ole veronkiertotarkoitusta. EU-tuomioistuin on jo aikaisemmin katsonut, että ostajan ollessa maksukyvytön, riksin kantaa valtio veronsaajana.

Mikäli myyjän tiedot löytyvät protestilistalta, maksuhäiriöraportista tai myyjä on velkasaneerauksessa, ostajalla on ”todiste” myyjän maksukyvyttömyydestä. Jos sen sijaan myyjän maksutiedot näyttävät olevan kunnossa, alv-tunnus voimassa ja vähennykseen oikeuttava lasku kädessä, miten ostaja voi todistaa vilpittömän mielensä? Tämä on kysymys, johon ei ole selvää vastausta. Onneksi todistustaakka on verottajalla.

EU-tuomioistuimen ratkaisua ei asiaan vielä ole mutta voin uskoa ja toivoa, että se on julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen mukainen. Mikäli ostajan vähennysoikeutta ryhdytään rajaamaan muissakin kuin selvissä petos- ja veronkiertotilanteissa kuten yritystä joissain EU:n jäsenvaltioissa on ollut, julkisasiamiehen manaus toteutuu varmasti.