Välillistä veroa koskevat ennakkoratkaisut siirtyivät lokakuun alusta unionin yleisen tuomioistuimen pöydälle

Taustaa

Euroopan unionin tuomioistuin (EUT) on perinteisesti käsitellyt kaikki EU-oikeuden tulkintaan ja sen säädösten pätevyyteen liittyvät ennakkoratkaisupyynnöt. Asetuksella 2024/2019[1] perussäännön muuttamisesta osa ennakkoratkaisupyyntöjen käsittelystä on siirretty 1.10 alkaen unionin yleiselle tuomioistuimelle. Tällaisia asioita ovat arvonlisävero, valmisteverotus ja tulliasiat. Muutoksella pyritään parantamaan EU:n tuomioistuinjärjestelmän tehokkuutta ja oikeusvarmuutta ja se on osa laajempaa tuomioistuimen uudistusprosessia. Muutos sisältää myös valituslupajärjestelmän laajentamisen 1.9.2024 alkaen.

Ennakkoratkaisuvallan osittainen siirto unionin tuomioistuimelta unionin yleiselle tuomioistuimelle on jatkoa Euroopan unionin tuomioistuinrakenteen uudistukselle, ja se koskee 1. lokakuuta 2024 alkaen esitettäviä ennakkoratkaisukysymyksiä.

Muutos merkitsee erityisesti 1.10.2024 alkaen sovellettavaa ennakkoratkaisuvallan osittaista siirtoa unionin tuomioistuimelta unionin yleiselle tuomioistuimelle muun muassa arvonlisäveroa, valmisteverotusta ja tullilainsäädäntöä koskevissa kysymyksissä.

Uudistuksen tarkoituksena on keventää unionin tuomioistuimen työmäärää ennakkoratkaisumenettelyissä ja mahdollistaa se, että unionin tuomioistuin pystyy edelleen täyttämään kohtuullisessa ajassa tehtävänsä huolehtia siitä, että perussopimusten tulkinnassa ja soveltamisessa noudatetaan lakia. Vuonna 2001 Nizzan sopimuksen laatijoiden tarkoituksena oli tehdä mahdolliseksi unionin yleisen tuomioistuimen osallistuminen tiettyjen ennakkoratkaisupyyntöjen käsittelyyn, mutta perussääntöä ei ole sen jälkeen mukautettu. Oikeudenkäyntiasiat ovat lisääntyneet merkittävästi viiden viimeisen vuoden aikana. Tämän kehityksen ohella myös erityisesti perustuslaillisia kysymyksiä koskevista tai perusoikeuksiin liittyvistä asioista on tullut entistä monitahoisempia ja arkaluonteisempia. Uudistus antaa unionin tuomioistuimelle edellytykset keskittyä tehtäväänsä unionin oikeuden yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden turvaajana ja lujittajana. Unionin yleinen tuomioistuin kykenee puolestaan vastaanottamaan lisääntyvän työmäärän käsittelemällä sille siirrettävät ennakkoratkaisukysymykset siten, että kansallisille tuomioistuimille ja menettelyjen osapuolille tarjotaan samat takeet kuin unionin tuomioistuimessa.

Uudistukseen sisältyy kolme keskeistä osaa:

Ennakkoratkaisuvallan osittainen siirto unionin yleiselle tuomioistuimelle

Uudistuksen ensimmäisessä osassa toimivaltaa ennakkoratkaisupyyntöjen ratkaisemiseen siirretään unionin tuomioistuimelta unionin yleiselle tuomioistuimelle, jossa on kaksi tuomaria jäsenvaltiota kohti. Oikeusvarmuuden vuoksi siirto koskee vain kuuteen aihepiiriin kuuluvia asioita, jotka ovat selkeästi rajattuja ja riittävästi erotettavissa muista asioista ja joissa muodostunut unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö on merkittävä (perussäännön muutosasetuksen johdanto-osan kuudes perustelukappale). Unionin yleiselle tuomioistuimelle annetaan siten toimivalta ratkaista ennakkoratkaisupyynnöt, jotka koskevat yksinomaan yhtä tai useampaa seuraavista erityisasioista:

yhteinen arvonlisäverojärjestelmä
valmisteverotus
tullikoodeksi
tavaroiden tariffiluokittelu yhdistetyssä nimikkeistössä
matkustajille annettava korvaus ja apu, kun matkustajilta evätään pääsy liikennevälineeseen, tai matkan viivästyessä tai peruuntuessa
kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmä.

Muutoksen taustalla on ajatus, että näissä asioissa tulee vain harvoin esiin periaatekysymyksiä, jotka voivat vaikuttaa unionin oikeuden yhtenäisyyteen tai johdonmukaisuuteen. Kyseisissä asiaryhmissä on jo runsaasti unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, joten unionin yleinen tuomioistuin voi tukeutua viime aikoina annettuihin tuomioihin. Nämä asiat muodostavat noin 20 prosenttia unionin tuomioistuimen käsiteltäviksi saatetuista ennakkoratkaisupyynnöistä, joten asiaryhmien siirrolla uskotaan olevan merkittävä vaikutus unionin tuomioistuimen työmäärän keventymisessä. Unionin tuomioistuin kykenee siten jatkossa keskittymään entistä paremmin tehtäviinsä unionin perustuslakituomioistuimena ja ylimpänä tuomioistuimena.

Unionin tuomioistuimella säilyy toimivalta ratkaista ennakkoratkaisupyynnöt, jotka liittyvät edellä mainittuihin erityisasioihin mutta koskevat samalla muitakin asioita. Unionin tuomioistuimen toimivalta säilyy myös ennakkoratkaisupyynnöissä, joihin liittyy – vaikka ne koskevat yhtä tai useampaa yleiselle tuomioistuimelle siirrettyä erityisasiaa –

1) primaarioikeuden ja myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

2) kansainvälisen julkisoikeuden tai

3) unionin oikeuden yleisten periaatteiden tulkintaa koskevia itsenäisiä kysymyksiä.

Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin voi siirtää unionin tuomioistuimen ratkaistavaksi asian, joka kuuluu unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaan mutta jonka edellyttämä periaatepäätös voi vaikuttaa unionin oikeuden yhtenäisyyteen tai johdonmukaisuuteen.

Oikeusvarmuuden ja asian käsittelyn joutuisuuden vuoksi kaikki ennakkoratkaisupyynnöt on pantava vireille unionin tuomioistuimessa, joka ratkaisee työjärjestyksessään määrättyjen menettelytapojen mukaisesti, koskeeko pyyntö yksinomaan yhtä tai useampaa perussäännössä määrättyä erityisasiaa ja onko se tämän vuoksi siirrettävä unionin yleiselle tuomioistuimelle. Siten arvonlisäveroa, valmisteveroa ja tullilainsäädäntöä koskevat ennakkoratkaisupyynnöt lähetetään edelleen unionin tuomioistuimeen. Oikeusvarmuuden ja avoimuuden vuoksi unionin tuomioistuin tai unionin yleinen tuomioistuin esittää ennakkoratkaisussaan perustelut sille, miksi se on toimivaltainen ratkaisemaan ennakkoratkaisukysymyksen.

Ennakkoratkaisuprosessien läpinäkyvyyden ja avoimuuden lisääminen

Kaikki ennakkoratkaisupyynnöt annetaan jo nykyisin tiedoksi kaikille jäsenvaltioille ja komissiolle. Jatkossa ennakkoratkaisupyynnöt annetaan tiedoksi myös Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan keskuspankille, jotta nämä voivat arvioida, koskevatko esitetyt kysymykset niiden erityisiä intressejä ja haluavatko ne sen vuoksi käyttää oikeuttaan jättää kirjelmiä tai kirjallisia huomautuksia.

Lisäksi ennakkoratkaisuasioissa osapuolten jättämät kirjelmät tai kirjalliset huomautukset julkaistaan jatkossa unionin tuomioistuimen internetsivustolla kohtuullisen ajan kuluessa asian käsittelyn päättymisestä, paitsi jos kyseinen osapuoli vastustaa kirjelmänsä tai kirjallisten huomautustensa julkaisemista. Tällä pyritään lisäämään tuomioistuinprosessin avoimuutta ja läpinäkyvyyttä.

Lopuksi

Ajatukset välillistä veroa koskevien ennakkoratkaisuasioiden siirrosta yleiseen tuomioistuimeen ovat kahden suuntaisia. Toisaalta odotetaan nopeampaa tuomioistuinprosessia, joka on tärkeää verovelvollisen oikeusturvan kannalta. Vuosien roikkuminen löyhässä hirressä syö paitsi kukkaroa, myös miestä ja naista liiketoiminnan takana. Toisaalta asioiden monimutkaisuuden sekä jo olemassa olevan laajan ennakkoratkaisupatteriston vuoksi pelkona on, miten yleinen tuomioistuin saa hanskaansa asiaryhmät, joiden sielunelämästä voi olla hieman vaikea päästä kärryille. Koska kyse on kuitenkin kokeneesta juristikaartista, jotka saavat jatkossa seikkailla välillisen verotuksen metsikössä, en epäile, että tuomioiden taso tästä romahtaisi. Päinvastoin, kuten me tavallisetkin juristit, spesialisoituminen tekee meistä vain vahvempia ja parempia omassa genressämme.

[1] EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU, EURATOM) 2024/2019, annettu 11 päivänä huhtikuuta 2024, Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan N:o 3 muuttamisesta

Yleinen arvonlisäverokanta korotetaan syyskuun alussa 24 prosentista 25,5 prosenttiin. Muutokseen perustuva laki 5.7.2024/462 on hyvin vähäsanainen. Sovelletaanko tavaran tai palvelun myyntiin 24 %:in vain 25,5 %:in verokantaa, riippuu siten siitä, milloin veron suorittamisvelvollisuus tavaran tai palvelun myynnistä verovelvolliselle syntyy. On muistettava, että veron suoritusvelvollisuus on eri asia kuin veron ilmoittamishetki.

Veron suorittamisvelvollisuus syntyy, kun

myyty tavara on toimitettu tai palvelu suoritettu;
vastike tai sen osa (ennakkomaksu) on kertynyt ennen tavaran toimitusta tai palvelun suoritusta;
tavaran tai palvelun hintaan vaikuttavista ja siten veron perusteeseen luettavista tuista ja avustuksista saatu suoritus on saatu;
tavara tai palvelu on otettu omaan käyttöön.

Pääsääntö siten on, että mikäli tavara luovutetaan tai palvelu suoritetaan asiakkaalle ennen 1.9, verokanta on 24 %. 1.9 alkaen luovutetuista ja suoritetuista tavaroista ja palveluista on suoritettava 25,5 %:in arvonlisävero. Jos kuitenkin tavarasta tai palvelusta on maksettu osa tai koko kauppahinta ennen tavaran luovutusta tai palvelun suoritusta, tällaisen ennakkomaksun suoritushetki määrää sovellettavan verokannan. Myöhemmin tavarasta tai palvelusta annettu alennus seuraa luovutushetken tai suoritushetken arvonlisäverokohtelua.

Niin sanottuna jatkuvana suorituksena eli ajan kulumisen perusteella myyty tavara tai palvelu katsotaan toimitetuksi tai suoritetuksi kunkin suoritukseen liittyvän tilitysjakson päättyessä. Siten, jos esimerkiksi vuokranmaksukausi eli tilitysjakso olisi kaksi kuukautta, veron suorittamisvelvollisuus ja verokanta määräytyisi kyseisen vuokranmaksukauden päättyessä. Jos vuokranmaksukausi päättyisi ennen 1.9, verokanta on 24 %, ja 1.9 jälkeen, sovellettava verokanta on 25,5 %.

Yli yhden vuoden pituisena jatkuvana suorituksena tapahtuva niin sanotun pääsäännön mukainen B2B palvelun myynti, josta palvelun ostava elinkeinonharjoittaja on velvollinen suorittamaan veron ja johon ei liity tilityksiä tai maksuja tämän ajanjakson aikana, katsotaan suoritetuksi kunkin kalenterivuoden päättyessä palvelun suorituksen päättymiseen asti. Säännös koskee tilanteita, joissa veron tilittämisajankohtaa on lykätty siten, että jatkuvana suorituksena tapahtuvan palvelun kuten vuokrasopimuksen keston aikana käytetään vuotta pidempiä tilitys- tai maksukausia taikka ei käytetä laskutusta tai maksuja lainkaan. Siten vuonna 2025 jatkuva palvelun myynti verotetaan vuoden 2024 lopulla 25,5 %:in verokannalla.

On hyvä huomata, että esimerkiksi osamaksukaupassa ei ole kysymys myynnistä, johon sovellettaisiin jatkuvan suorituksen säännöksiä. Tällöin verokanta määräytyy tavaran luovutushetken mukaisesti tai ennakkomaksun suoritushetken mukaisesti. Myös annetut alennukset ja oikaisuerät seuraavat tavaran luovutushetken verokantaa.

Arvonlisäverolain 138 b §:n mukaan tavaran yhteisöhankinta eli tavaran osto toisesta EU-valtiosta kohdistetaan sitä kuukautta seuraavalle kalenterikuukaudelle, jonka aikana veron suorittamisvelvollisuus on syntynyt. Tämä on lähtökohtaisesti tavaran vastaanottoa seuraava kuukausi. Jos tavaran ostaja on saanut vastaanotetusta tavarasta laskun tai vastaavan asiakirjan tavaran vastaanottokuukautena, hankinta kohdistetaan kuitenkin tavaran vastaanottokuukaudelle. Mikäli tavara vastaanotetaan toisesta EU-valtiosta elokuussa, yhteisöhankinta on kohdistettava syyskuulle, jolloin suoritettava arvonlisävero on 25,5 %. Jos sen sijaan ostaja on vastaanottanut tavaran lisäksi myös laskun jo elokuussa, yhteisöhankinta kohdistetaan elokuulle ja sovellettava verokanta on 24 %. Mahdollisilla ennakkomaksuilla ei ole vaikutusta yhteisöhankinnan ajalliseen kohdistamiseen.

Tuotaessa tavara Suomeen EU:n ulkopuolelta, verokannan määräytymisen kannalta ratkaiseva on hetki, jolloin tulli-ilmoitus hyväksytään.

Rakentamispalveluita koskevat omat veron suorittamisvelvollisuutta koskevat säännökset, joihin on syytä tarvittaessa tutustua erikseen. Velvollisuus suorittaa vero rakentamispalvelun ottamisesta omaan käyttöön syntyy:

sitä mukaa kuin itse suoritettu rakentamispalvelu valmistuu;
kun ostettu rakentamispalvelu on vastaanotettu taikka kun vastike tai sen osa on maksettu ennen vastaanottoajankohtaa;
kun uudisrakennus tai perusparannuksen kohteena ollut kiinteistö, jonka aikaisempi luovuttaja oli ostanut tai itse suorittanut rakentamispalvelun, on luovutettu.

Myös moniin muihin tilanteisiin kuten keskeneräisiin palvelusuorituksiin, one stop shop -myynteihin, Ahvenanmaata koskeviin myynteihin ja marginaaliverotukseen liittyy verokannan muuttuessa seikkoja, jotka tulee tarkistaa erikseen.

Edellä esitetyt säännökset aiheuttavat sen, että yrityksellä on mahdollisesti sekä 24 että 25,5 %:in verokannan alaista myyntiä raportoitavana kausiveroilmoituksella samanaikaisesti. Näin on esimerkiksi, jos yritys toimittaa tavaran asiakkaalle 30.8.2024 ja saa maksun 1.9.2024. Tavaran myyntiin sovellettava verokanta on 24 %. Jos yritys ilmoittaa myynnin arvonlisäveron maksuajankohdan mukaan maksuperusteisesti eli syyskuun arvonlisäveroilmoituksella, syyskuulta on mahdollisesti raportoitava sekä 24 että 25,5 %:in verokannan alaista myyntiä.

Omaverossa ja muissa sähköisissä raportointijärjestelmissä tehtävien ilmoitusten pohja muuttuu 1.9 siten, että 24 prosenttia muutetaan 25,5 %:iin. Kyseisessä kohdassa ilmoitetaan 1.9 jälkeen sekä 24 ja 25,5 %:in alaiset myynnit. Paperilomake puolestaan muuttuu vasta vuoden 2025 alussa. Siten paperilomakkeella 25,5 %:in myynnit ilmoitetaan vuoden loppuun saakka 24 %:in verokannan kohdalla.

Järjestelmiä, sopimuksia ja laskupohjia muutettaessa on hyvä huomata, että verokantamuutokset eivät jää tähän. Lakiin on hyväksytty myös toinen verokantaa koskeva muutos, joka tulee voimaan vuoden 2025 alussa. Arvonlisäverolain 85a §:n 1 momentin uusi 3-kohta säätää 10 %:in verokannan soveltamisesta seuraaviin palveluihin: urheilutapahtumiin tai kyseisten tapahtumien suoratoistoon tai molempiin; urheilutilojen käyttö ja urheilu- tai liikuntatuntien tarjoaminen, myös suoratoistona. Lisäksi 10 prosentin verokannan alaiset tuotteet suunnitellaan nostettaviksi 14 %:iin lehtiä lukuun ottamatta ja suunnitteilla on myös makeisten verokannan nostaminen 25,5 %:iin. Aikataulusta ei kuitenkaan vielä ole tarkempaa tietoa.

Autan yritystänne mielelläni tenkkapoo-tilanteissa.

Korkein hallinto-oikeus (KHO) on antanut 8.4 päätöksen KHO: 2024:53, jossa se totesi, että niin sanottu arvonlisäverovelvollisuusryhmä voidaan perustaa verotonta rahoitus- tai vakuutuspalvelutoimintaa harjoittavan yrityksen ympärille, kun kyseinen yritys myy tällaisia palveluita muille kuin konserniyhtiöille. Rahoitus- tai vakuutuspalveluiden myynti ainoastaan oman konsernin sisällä ei ole riittävää ryhmän perustamiseksi. Korkeimman hallinto-oikeuden tapauksessa oli kyse konsernista, joka toimi Sote-palvelusektorilla. Yhtiö, joka olisi halunnut ryhmän muodostaa, myi rahoituspalveluita ainoastaan konsernin sisällä. Tämä ei ollut KHO:n mielestä riittävää ja totesi, että:

”Mikäli arvonlisäverolain 13 a §:n mukaisen ryhmärekisteröinnin katsottaisiin olevan mahdollista nyt käsillä olevassa tilanteessa, jossa pykälän 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetut edellytykset täyttyisivät lähinnä verovelvollisuusryhmän jäsenille suoritettavien palvelujen perusteella, ryhmärekisteröintimahdollisuus ei tosiasiallisesti rajoittuisi tiettyyn toimialaan, vaan se edellyttäisi ainoastaan tietynlaisten palvelujen tarjoamista ryhmän sisäisesti. Lain soveltaminen johtaisi tällöin arvonlisäverolain 13 a §:n tarkoituksen vastaiseen tilanteeseen.”

Arvonlisäverolain 13 a §:n 1 momentin mukaan Verohallinto voi kahden tai useamman elinkeinonharjoittajan hakemuksesta määrätä, että niitä on mainittua lakia sovellettaessa kohdeltava yhtenä elinkeinonharjoittajana (verovelvollisuusryhmä). Elinkeinonharjoittajilla tulee olla liiketoiminnan kotipaikka tai kiinteä toimipaikka Suomessa. Siten ryhmään voi kuulua myös toisessa valtiossa kotipaikan omaavan yhtiön suomalainen kiinteä toimipaikka. Lisäksi ryhmään kuuluvilla yrityksillä tulee olla läheiset rahoitukselliset, taloudelliset ja hallinnolliset suhteet. Verovelvollisuusryhmään voi kuulua vain:

1) pääasiassa 41 §:ssä tarkoitettuja rahoituspalveluja tai 44 §:n 1 momentissa tarkoitettuja vakuutuspalveluja myyvä elinkeinonharjoittaja;
2) luottolaitostoiminnasta annetun lain (610/2014) 1 luvun 15 §:ssä tarkoitettu omistusyhteisö tai kirjanpitoasetuksen (1339/1997) 3 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitettu vakuutuskonsernin emoyhteisö; (646/2014)
3) elinkeinonharjoittaja, jossa 1 tai 2 kohdassa tarkoitetulla elinkeinonharjoittajalla on kirjanpitolain (1336/1997) 1 luvun 5 §:ssä tai 6 §:n 2 momentissa tarkoitettu määräysvalta;
4) elinkeinonharjoittaja, jossa 1–3 kohdassa tarkoitetut elinkeinonharjoittajat voivat yhdessä käyttää kirjanpitolain 1 luvun 5 §:ssä tai 6 §:n 2 momentissa tarkoitettua määräysvaltaa vastaavaa valtaa, ja sen määräysvallassa 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla oleva elinkeinonharjoittaja.

Ryhmän ideana on, että ryhmään kuuluvat yritykset voivat luovuttaa toisilleen ryhmän sisällä palveluita ilman arvonlisävero. Tällaiset luovutukset ovat verrattavissa yhden yrityksen sisäisiin siirtoihin ja ne ovat siten arvonlisäveron soveltamisalan ulkopuolella. Ryhmä toimii ostojen ja ryhmästä ulos tapahtuvien myyntien osalta aivan kuten kuka tahansa arvonlisäverovelvollinen yritys.

Ryhmän jäsen voi olla mikä tahansa yhteisö, yhtymä tai vaikka yksityinen henkilö, jota yksin toimivana pidettäisiin liiketoiminnan harjoittajana. Ryhmän kaikki jäsenet voivat harjoittaa verotonta toimintaa mutta toiminta voi olla toki osin myös arvonlisäverollista. Hallituksen esityksessä todetaan lisäksi, että ryhmän voivat muodostaa myös muut kuin samaan konserniin kuuluvat yhtiöt, mikäli näillä on edellä estetyt läheiset suhteet keskenään. Tärkeää KHO:n näkemyksen mukaan on se, että ryhmän edustaja myy verottomia rahoitus- tai vakuutuspalveluita ryhmän ulkopuolelle. Toisaalta tapauksessa myynti on sidottu konserniyhtiöihin. Tapaus jättää siten vielä tulkintakysymyksiä sen osalta, millaista roolia asiakkailta vaaditaan.

Verovelvollisuusryhmän muodostaminen perustuu EU:n arvonlisäverodirektiivin 11 artiklaan, jonka mukaan jäsenvaltio voi käsitellä yhtenä verovelvollisena sellaisia kyseisen jäsenvaltion alueelle sijoittautuneita henkilöitä, jotka ovat oikeudellisesti itsenäisiä, mutta joilla on läheiset rahoitukselliset, taloudelliset ja hallinnolliset suhteet toisiinsa. Ryhmärekisteröintiä voitaisiin arvonlisäverodirektiivin perusteella soveltaa myös muilla sektoreilla toimiviin yrityksiin, mutta Suomessa ryhmä on mahdollista perustaa vain rahoitus- ja vakuutuspalvelusektorilla toimivan yrityksen ympärille. EU-tuomioistuin on päätöksissä C-74/11, komissio v. Suomi, ja C-480/10, komissio v. Ruotsin kuningaskunta vahvistanut, että tällainen toimialakohtainen rajaus on mahdollista veropetosten ja veronkierron ehkäisemiseksi.

Promootio on perinteinen tapahtuma, joka on akateemisen maailman juhlallisin ja muodollisin tilaisuus ja jonka juuret ovat 1200-luvun Bolognan yliopistossa. Promootiossa tuoreet oikeustieteen tohtorit vihitään ja saavat päähänsä tohtorin lakin sekä miekan ja todistuksen. Promootiotilaisuudessa tohtorit saavat tiedekunnalta oikeuden käyttää tohtorinhattua ja tohtorimiekkaa. Ensimmäinen promootio Suomessa järjestettiin 1650 Turussa. Monista muista tiedekunnista poiketen oikeustieteiden tiedekunnan kaikki promootiot ovat olleet yksinomaan tohtoreille tarkoitettuja. Promoottorina toimi finanssioikeuden professori Marjaana Helminen, joka toimi huhtikuussa 2019 myös kustoksena väitöstilaisuudessani. Vastaväittäjänäni toimi tuolloin professori Joachim Englisch Münsterin yliopistosta.

Väitöskirjani aiheena on Derivatives and the European VAT System : Derivatives in Context of the Scope of Taxable Supplies. Vuoden 2008 finanssikriisin katsottiin ainakin osaksi johtuneen johdannaismarkkinoista. Erään tutkimuksen mukaan maailmassa on arvioitu vuonna 2015 olleen rahaa noin 80 biljoonaa dollaria ja velkaa noin 200 biljoonaa dollaria. Johannaisten arvo sen sijaan on arvioitu olevan noin 630 biljoonaa dollaria. Johdannaismarkkinat ovatkin merkittävä osa talouselämää ja kaikkien merkittävää liiketoimintaa harjoittavien yhtiöiden tapa joko suojata omaa liiketoimintaansa, toimia suojaavien yhtiöiden sopimuskumppanina johdannaisten asettajana tai käyttää johdannaisia hankkiakseen voittoa.

Johdannaisten merkittävyydestä huolimatta niitä ei ole arvonlisäverotuksessa juuri tutkittu lainkaan. Väitöskirja tutkii rahoitusinstrumentteina pidettävien johdannaissopimusten arvonlisäverokohtelua voimassa olevan EU:n arvonlisäverodirektiivin (2006/112/EU) perusteella. Tutkimuksessa analysoidaan perinteisten johdannaissopimusten (optiot, futuurit, termiinit, swapit) luonnetta sopimuksina ja rahoitusinstrumentteina suhteessa arvonlisäverotuksen soveltamisalaan. Tutkimuksen kohteena ovat sekä finanssi- että hyödykejohdannaiset ja näiden selvitys sekä kohde-etuuden luovutuksena että rahassa tapahtuvana selvityksenä. Väitöskirjassa analysoidaan myös erilaisten johdannaisten netotuksen merkitystä johdannaisten arvonlisäverotukseen. Väitöskirja perustuu arvonlisäverodirektiivin (2006/112/EY) soveltamisalan tulkintaan sekä verottomia rahoituspalveluja koskevien käsitteiden analyysiin huomioon ottaen erityisesti samantapaisten hyödykkeiden yhdenmukainen verokohtelu (neutraaliteettiperiaate) sekä verottomien transaktioiden suppea tulkinta. Tutkimuksessa vertaillaan voimassa olevan EU-lainsäädännön soveltamista EU:n eri jäsenvaltioissa sekä toisaalta johdannaisten arvonlisäverokohtelua Norjassa ja Sveitsissä. Tutkimus perustuu kuitenkin lähtökohtaisesti perinteiseen oikeuslähdeoppiin ja merkittävässä roolissa on tämän vuoksi erityisesti EU-tuomioistuimen oikeuskäytäntö.

EU:n komissio on esittänyt antavansa uuden direktiiviehdotuksen rahoituspalveluiden arvonlisäverokohtelun muuttamisesta. Siten väitöskirja on edelleen erittäin ajankohtainen. Väitöskirjan voi tilata oheisesta osoitteesta: Derivatives and the European VAT System | IBFD

EU:n valtiovarainministerit saivat aikaan yhteisymmärryksen uusista verotuksen läpinäkyvyyttä koskevista säännöistä, jotka koskevat kryptovaluuttaa. Muutoksen odotetaan lisäävän verotuloja EU:ssa 2,4 miljardilla eurolla.

”Oikeudenmukainen ja tehokas verotus on avainasemassa, kun halutaan turvata tulot julkisia investointeja ja palveluja varten ja samalla luoda liiketoimintaympäristö, jossa innovointi voi kukoistaa. Veroviranomaisilla ei kuitenkaan ole tällä hetkellä tarvittavia tietoja, jotta ne voisivat valvoa kryptovarojen avulla saatuja tuloja, sillä niillä käydään helposti kauppaa yli rajojen. Tämä rajoittaa vakavasti niiden mahdollisuuksia varmistaa, että verot maksetaan tehokkaasti, mikä tarkoittaa, että Euroopan kansalaiset menettävät tärkeitä verotuloja.”

Euroopan komissio antoi 8.12.2022 ehdotuksen neuvoston direktiiviksi hallinnollisesta
yhteistyöstä verotuksen alalla annetun direktiivin 2011/16/EU (virka-apudirektiivi) muuttamisesta. Direktiiviehdotusta on käsitelty neuvoston verotyöryhmien kokouksissa alkuvuonna 2023.

Ehdotuksessa esitetään kryptovarapalvelun tarjoajille velvollisuutta ilmoittaa
veroviranomaisille tietoja jäsenvaltiossa asuvista kryptovarojen käyttäjistä ja näiden
kryptovaratapahtumista eli kryptovarojen vaihtotapahtumista ja kryptovarojen siirroista.
Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset vaihtaisivat näitä tietoja kryptovarojen
käyttäjien asuinvaltioiden kanssa. Huolellisuusmenettelyjä, raportointivaatimuksia ja muut
raportoivia kryptovarapalvelun tarjoajia koskevat säännöt perustuvat OECD:n vuonna
2022 hyväksyttyyn kryptovarojen raportointikehykseen (Crypto-Asset Reporting
Framework).

Ehdotuksessa esitetään myös virka-apudirektiivin voimassaolevien säännösten
vahvistamista. Säännösmuutokset tehostaisivat raportointia ja tietojenvaihtoa. Niissä
otettaisiin huomioon OECD:n finanssitilitietojen automaattista tietojenvaihtoa koskevaan
raportointikehykseen (Common Reporting Standard) vuonna 2022 tehdyt lisäykset,
mukaan lukien sähköistä rahaa ja digitaalista keskuspankkirahaa koskevat säännökset.
Lisäksi varakkaita yksityishenkilöitä koskevat, rajat ylittäviä tilanteita varten annettavat
ennakkopäätökset sekä muulle kuin säilytystilille maksetut osinkotulot lisättäisiin
automaattisen tietojenvaihdon piiriin. Direktiiviehdotukseen sisältyy myös tiettyjä muita
säännösmuutoksia, joilla pyritään selkiyttämään ja yhdenmukaistamaan virka-apudirektiivin noudattamista jäsenvaltioissa.

Suomi on kannattanut pyrkimyksiä lisätä verotusta koskevan virka-avun tehokkuutta
ja läpinäkyvyyttä kansainvälisellä ja unionin tasolla sekä parantaa jäsenvaltioiden kykyä
havaita ja torjua veropetoksia, verovilppiä ja veronkiertoa. Lisäksi Verohallinnolle halutaan varmistaa tarvittavat lainsäädännölliset ja teknologiset keinot, joilla se voi mahdollisimman automaattisesti kerätä kryptovarapalvelun tarjoajien tiedot verotuksen käyttöön.

Kryptovaroja, sähköistä rahaa ja keskuspankkien digitaalisia valuuttoja koskevat uudet raportointivaatimukset tulevat voimaan 1. tammikuuta 2026. Voi vain toivoa, että jälleen uudella punateipillä saavutetaan tehokkaasti tavoitteet. Verolainsäädännön uudistaminen EU-tasolla on viime aikoina keskittynyt lähinnä raportointivelvoitteiden lisäämiseen yrityksille. Toivottavasti raportoinnin valtioille pelastama raha on suurempi, kuin mitä teippaaminen kokonaisuudessa maksaa. Pahinta olisi se, että peittoa jatketaan yläpäästä ja lyhennetään toisesta.

EU:n valtiovarainministerit saivat aikaan yhteisymmärryksen uusista verotuksen läpinäkyvyyttä koskevista säännöistä, jotka koskevat kryptovaluuttaa. Muutoksen odotetaan lisäävän verotuloja EU:ssa 2,4 miljardilla eurolla.
”Oikeudenmukainen ja tehokas verotus on avainasemassa, kun halutaan turvata tulot julkisia investointeja ja palveluja varten ja samalla luoda liiketoimintaympäristö, jossa innovointi voi kukoistaa. Veroviranomaisilla ei kuitenkaan ole tällä hetkellä tarvittavia tietoja, jotta ne voisivat valvoa kryptovarojen avulla saatuja tuloja, sillä niillä käydään helposti kauppaa yli rajojen. Tämä rajoittaa vakavasti niiden mahdollisuuksia varmistaa, että verot maksetaan tehokkaasti, mikä tarkoittaa, että Euroopan kansalaiset menettävät tärkeitä verotuloja.”

Suomi on kannattanut pyrkimyksiä lisätä verotusta koskevan virka-avun tehokkuutta
ja läpinäkyvyyttä kansainvälisellä ja unionin tasolla sekä parantaa jäsenvaltioiden kykyä
havaita ja torjua veropetoksia, verovilppiä ja veronkiertoa. Lisäksi Verohallinnolle halutaan varmistaa tarvittavat lainsäädännölliset ja teknologiset keinot, joilla se voi mahdollisimman automaattisesti kerätä kryptovarapalvelun tarjoajien tiedot verotuksen käyttöön.

Veronmaksajat julkaisivat vuosittaisen kulutusveroselvityksensä viime torstaina. Selvityksen mukaan tämän vaalikauden aikana kulutusveroja on kerätty noin 780 miljoona euroa vuosittain enemmän kuin aikaisemmin. Kulutusverojen osuus oli vuonna 2021 selvityksen mukaan 32,3 prosenttia ja kokonaiskertymä 34,9 miljardia euroa.

Suurin verotuotto kulutusverojen osalta tulee arvonlisäverosta, reilut 23,5 miljardia euroa vuonna 2021. Vertailun vuoksi kotitaloudet maksoivat tuloveroa vuonna 2021 yhteensä 29,8 miljardia ja yritykset 6,1 miljardia euroa. Arvonlisäveron lisäksi muita merkittäviä kulutusveroja ovat valmisteverot kuten energiaverot 4,3 miljardia euroa, alkoholijuomavero 1,5 miljardia ja tupakkavero noin 1 miljardi euroa. ”Esimerkiksi bensiinilitran hinnasta noin kaksi kolmannesta on valmiste- ja arvonlisäveroa. Puolen litran Koskenkorva-pullon pantittomasta hinnasta veroa on 84 prosenttia, tupakka-askista peräti 90 prosenttia”, todetaan Veronmaksajien selvityksessä.

Monien valmisteverojen verotuotot ovat pienentyneet kulutuksen vähenemisen myötä. Tämä osoittaa niin sanottujen haittaveroverojen toimivan toivotulla tavalla. Tieliikenteessä on siirrytty vähäpäästöisempiin ajoneuvoihin ja tupakan poltto on vähentynyt. Näin haittaveron kuuluukin toimia.

Mediassa on puhuttu paljon kokonaisveroasteen laskemisesta 2000 -luvulla. Jossain määrin tämä perustuu kotitalouksien verotuottojen pienenemiseen mutta merkittävä vaikutus on kulutusverotuottojen vähenemisellä juuri sen vuoksi, että keppi on toiminut.

Keskustelimme Veronmaksajien ekonomistin Janne Kalluisen kanssa MTV:n Huomenta Suomi -aamulähetyksessä siitä mitä kulutusverot ovat ja miten ne toimivat. Mistä rahaa valtion velkojen maksamiseen? Toimiiko keppi itse asiassa paremmin verotuksessa kuin porkkana? MTV:n lähetyksen voi katsoa tästä: Huomenta Suomi: Kulutusveroja kiristettiin – kenen kukkarolla käytiin? – katso maksutta MTV

Täältä löydät Veronmaksajien tekemän selvityksen: verotietoa_94_netti.pdf (veronmaksajat.fi)

Joulu ei tule raatamalla,
pakolla tai paiskomalla
Joulu tulee kuiskimalla,
hopeahippuja huiskimalla,
posken nukkaa nuuskimalla

Tunnelmallista joulua sekä Onnekasta vuotta 2023 toivottaen Marja

Euroopan komissio antoi eilen 8.12 useita muutosehtouksia EU:n arvonlisäverojärjestelmästä, joka sanelee myös Suomen arvonlisäverojärjestelmän sisällön. Muutosten tarkoituksena on saattaa arvonlisäverojärjestelmä nykypäivään siten, että se huomioi paremmin sekä yritysten tarpeet, edistää digitalisaatiota että ehkäisee petoksia. Petoksilla menetettävän arvonlisäveron määrä on arvioitu olevan vuonna 2020 noin 93 miljardia euroa EU-alueella. Petollisen toiminnan kärsijöinä ovat myös yritykset, jotka hoitavat asiansa ja jotka maksavat nyt veroja ”niidenkin puolesta”, jotka jättävät ne maksamatta.

Varovaisten arvioiden mukaan neljäsosa veronmenetyksistä johtuu suoraan EU:n sisäiseen kauppaan liittyvistä alv-petoksista. Nämä menetykset vaikuttavat haitallisesti toki myös yleiseen julkiseen talouteen aikana, jolloin jäsenvaltiot sopeuttavat talousarvioitaan energian viimeaikaisten hintapiikkien ja Euroopassa käytävän sodan sosiaalisten ja taloudellisten vaikutusten vuoksi.

Nykyinen arvonlisäverojärjestelmä on yrityksille kallis ja hallinnollisesti raskas. Vaikutukset ovat erittäin merkittäviä pk-yrityksille ja muille yrityksille, jotka toimivat tai aikovat laajentaa toimintaansa ulkomaankauppaan. Komissio katsoo, että ehdotetuilla muutoksilla voitaisiin kerätä vuosittain jopa 18 miljardia euroa enemmän alv-tuloja ja auttaa samalla yrityksiä kasvun tiellä.

Ehdotettuja muutoksia ovat:

Siirtyminen sähköiseen laskutukseen perustuvaan reaaliaikaiseen digitaaliseen raportointiin EU:n alueella rajat ylittävästi toimivien yritysten osalta: Uudessa järjestelmässä otettaisiin käyttöön sähköiseen laskutukseen perustuva reaaliaikainen digitaalinen alv-raportointi, joka antaa jäsenvaltioille tietoja hyödynnettäväksi arvonlisäveropetosten ja erityisesti karusellipetosten torjunnan tehostamiseksi.
Alustoille asetetaan verovelvollisuus niiden tarjotessa palveluita matkustajaliikenteeseen ja lyhytaikaiseen majoitukseen liittyen: Ehdotuksen mukaan alustatalouden toimijat olisivat vastuussa arvonlisäveron keräämisestä ja maksamisesta veroviranomaisille, vaikka niiden käyttäjät eivät olisikaan arvonlisäverovelvollisia esimerkiksi siksi, että ne ovat pienyrityksiä tai yksittäisiä palveluntarjoajia.
Yhden alv-rekisteröinnin käyttöönotto koko EU:n alueella, jolloin maakohtaista rekisteröintiä ei enää tarvita: Ehdotukset pohjautuvat jo olemassa olevaan verkkokauppa-alan yrityksille tarkoitettuun one stop shopiin eli yhden yhteyspisteen järjestelmään, jonka avulla toisessa jäsenvaltiossa kuluttajille myyvät yritykset voivat rekisteröityä arvonlisäverovelvolliseksi omassa sijaintivaltiossaan ja täyttää alv-velvoitteensa yhden ainoan verkkoportaalin kautta kaikissa jäsenvaltioissa. One stop shopia ehdotetaan pakolliseksi tietyille alustoille.

Kerron mielelläni lisää, miten ehdotukset vaikuttavat liiketoimintaanne.

Komission ehdotukseen pääset tutustumaan tästä linkistä: webpage

Välillistä veroa koskevat ennakkoratkaisut siirtyivät lokakuun alusta unionin yleisen tuomioistuimen pöydälle

Uutiset

Blogit

Artikkelit