Blog

Kenen pussissa verokannan aleneminen tuntuu?

Asia, joka saa arvonlisäverotuksen nousemaan valtakunnan ykkösuutiseksi on verokannat ja tämä toki on ymmärrettävää, sillä meitä jokaista kiinnostaa se, kuinka paljon ostoksemme maksavat. Odotamme, että arvonlisäverokannan aleneminen näkyisi meidän kuluttajien kukkarossa luvatusti. Mutta näkyykö?

Hallitus päätti syyskuussa esittää sähkön arvonlisäverokannan alentamista 24 prosentista 10 prosenttiin. Lisäksi henkilökuljetuksista arvonlisävero poistettaisiin kokonaan siten, että henkilökuljetuspalvelun myyjällä säilyisi vähennysoikeus ostoihin (ns. 0-verokanta). Muutos on kuitenkin suunniteltu hyvin lyhytaikaiseksi, vain muutamaksi kuukaudeksi. Energian osalta alennettua verokantaa sovellettaisiin joulukuun alusta huhtikuun loppuun. Henkilökuljetusten osalta alennus astuisi voimaan vasta tammikuun alussa 2023. Perusteluina alennukselle on kotitalouksien energiakustannusten alentaminen kiperiin talvipakkasiin.

Kuten aina, tälläkin alennuksella on tarkoitus alentaa kuluttajan maksamaa sähkön ja kuljetuspalvelun hintaa. Näinhän sen tulisi kulutusverotuksessa nimenomaisesti toimia, sillä arvonlisäverotuksessa kuten muissakin kulutusveroissa vero tulisi voida siirtää täysimittaisesti kuluttajahintaan. Siten veron kevennyksen tulisi näkyä kokonaisuudessaan kuluttajahinnan laskuna. Mutta…. Valitettavasti todellisuus on usein teoriaa ihmeellisempää. Kuten hallituksen esityksessäkin esitetään, hintojen muutosta on vaikea täysin etukäteen ennustaa. Lisäksi aikaisemmat verokantamuutokset osoittavat, että “korotusten on tietyillä toimialoilla huomattu siirtyvän hintoihin jopa kaksi kertaa alennuksia voimakkaammin, jolloin arvonlisäverokannan palauttaminen entiselle tasolle on nostanut toimialan yritysten hintoja alkuperäisiä suuremmiksi” (HE 194/2022 vp). 

Kirjoitin vuonna 1996 graduni aiheesta “Arvonlisäverokantojen eriyttämisestä”, jolloin käyttämäni kansainvälinen tutkimusmateriaali osoitti selvästi, että verokantojen alentaminen kuluttajahinnan laskemiseksi ei ole yksinkertainen juttu. Tutkimuksissa on yleisesti esitetty, että pitkissä myyntiketjuissa verokanta korreloi heikosti kuluttajahinnan kanssa. Selvää on ollut jo kauan myös se, että hinnan kysyntäjoustolla on merkittävä vaikutus. Riippuu tuotteesta, miten hinnan muutos kysyntään puree, elintarvikkeisiin ja muihin välttämättömyyshyödykkeisiin yleensä huonommin kuin ns. ylellisyyshyödykkeisiin. Mutta tämäkään ei ole näin yksinkertaista.

Kuten tutkimuksissakin on esitetty, asiaa voidaan tutkia pelkästään joko kuluttajan tai myyjän näkökannalta tai laajemmin, koko yhteiskunnan näkökulmasta. Se, mikä näkökulma otetaan, riippuu toki päätöksentekijästä mutta oleellista on, että ennen ryhtymistä tuumasta toimeen on hyvä arvioida vaikutukset tarpeeksi laajasti niin, ettei tule yllätetyksi heti seuraavassa kadun kulmassa.

Kuljetuspalveluiden tarjoajat ovat esittäneet, että energian ja polttoaineiden hinnannousu sekä toisaalta järjestelmien muutoskustannukset aiheuttavat lisäkustannuksia palveluntarjoajille, jonka vuoksi lippujen hintoihin on olemassa nostopaineita. Tämä on ymmärrettävää. Näihin paineisiin arvonlisäverokannan alentamisen nollaan ei tulisi tuoda mitään helpotusta.

En missään nimessä sano, ettenkö ymmärtäisi tehtyjä päätöksiä. Tarkoitus on sanoa, että aina kun arvonlisäverokantojen muutosta suunnitellaan, tulisi pohtia tarkkaan asiaa paitsi kuluttajan, myös myyntiketjussa olevien muiden toimijoiden kuten alkutuottajien, palveluntarjoajien ja vähittäismyyjien näkökulmasta. Lisäksi tulisi muistaa kysynnän hintajousto, kulutustottumusten muutokset, korkotaso, kustannusten muutokset jne. Jos kuluttajahintaa halutaan laskea, on hyvä pohtia myös muita tukimuotoja vaikka toki niissä usein törmätään muihin haasteisiin kuten valtiontukikysymyksiin. Tätä ongelmaa kun arvonlisäverokannan alentamisella ei ole niin kauan, kun pysymme arvonlisäverodirektiivin sallimissa puitteissa.