Uutiset

Luottotappion vaikutus ostajan alvin vähennysoikeuteen: Miten tämä voi olla näin vaikeaa?

EU-tuomioistuimen julkisasiamies Juliane Kokott antoi 5. toukokuuta ratkaisuehdotuksen asiassa C-227/21 arvonlisäveron vähennysoikeuteen liittyvässä asiassa, jossa kysymys oli siitä, onko yhtiöllä oikeus vähentää oston arvonlisävero tilanteessa, jossa se lunastaa velalliselta panttaamaansa omaisuutta tältä olevien velkojen maksamiseksi. Ydinkysymys tapauksessa on kuitenkin se, milloin verottaja voi evätä vähennysoikeuden veronkierron perusteella.

Julkisasiamies aloittaa ratkaisuehdotuksensa käsittelyn raflaavasti viittaamalla Johann Wolfgang von Goethen runoon ”Noidan oppipoika”: ”Herra, hätä on suuri! En pääse eroon hengistä, jotka päästin irti”, todeten kyseisen ennakkoratkaisun osoittavan ”jälleen epävarmuustekijät ja ongelmat, joita syntyy, kun arvonlisäverolainsäädäntöä ei ymmärretä niinkään perinteisesti, vaan sitä käytetään oikeuskäytännössä myös petosten ja väärinkäytösten torjuntaan.”

On tärkeää pitää pää kylmänä ja jalat maassa, kun puhumme arvonlisäverotuksen ydinkysymyksestä, vähennysoikeudesta. Vähennysoikeuden tulee olla verovelvollisen yrityksen ”perusoikeus”, joka voidaan evätä vain, mikäli laista löytyy sille selvä peruste. Oikeuskäytännön mukaan veroviranomaisella on oikeus evätä ostajan arvonlisäveron vähennys, jos ostaja tiesi tai sen olisi pitänyt tietää, että myyjän syyllistyy veronkiertoon tai veropetokseen.

Julkisasiamiehen edellä viitattu ratkaisuehdotus koskee tilannetta, jossa myyjä ei suorita maksukyvyttömyyden vuoksi arvonlisäveroa valtiolle siitä huolimatta, että on sen ilmoittanut. Ostajalla tulee olla vähennysoikeus, vaikka myyjä ei maksaisikaan kauppahinnan yhteydessä ostajan suorittamaa arvonlisäveroa veroviranomaisille, koska kysymys ei ole vilpillisestä toiminnasta vaan puhtaasti siitä, että maksuhalusta huolimatta myyjällä ei ole maksukykyä. Tällaisessa tilanteessa riskin kantaa valtio veronsaajana ei ostaja. Myyjän maksukyvyttömyys ei siis saa koitua ostajan riskiksi. Julkisasiamiehen mielestä merkitystä ei ole sillä, käyttääkö myyjä ostajan tälle maksaman arvonlisäveron velkansa lyhentämiseen vai ei. Jo se, että myyjä ilmoittaa myynnistä suoritettavan veron, osoittaa, ettei myyjällä ole veronkiertotarkoitusta. EU-tuomioistuin on jo aikaisemmin katsonut, että ostajan ollessa maksukyvytön, riksin kantaa valtio veronsaajana.

Mikäli myyjän tiedot löytyvät protestilistalta, maksuhäiriöraportista tai myyjä on velkasaneerauksessa, ostajalla on ”todiste” myyjän maksukyvyttömyydestä. Jos sen sijaan myyjän maksutiedot näyttävät olevan kunnossa, alv-tunnus voimassa ja vähennykseen oikeuttava lasku kädessä, miten ostaja voi todistaa vilpittömän mielensä? Tämä on kysymys, johon ei ole selvää vastausta. Onneksi todistustaakka on verottajalla.

EU-tuomioistuimen ratkaisua ei asiaan vielä ole mutta voin uskoa ja toivoa, että se on julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen mukainen. Mikäli ostajan vähennysoikeutta ryhdytään rajaamaan muissakin kuin selvissä petos- ja veronkiertotilanteissa kuten yritystä joissain EU:n jäsenvaltioissa on ollut, julkisasiamiehen manaus toteutuu varmasti.