Välillistä veroa koskevat ennakkoratkaisut siirtyivät lokakuun alusta unionin yleisen tuomioistuimen pöydälle

 

Taustaa

Euroopan unionin tuomioistuin (EUT) on perinteisesti käsitellyt kaikki EU-oikeuden tulkintaan ja sen säädösten pätevyyteen liittyvät ennakkoratkaisupyynnöt. Asetuksella 2024/2019[1] perussäännön muuttamisesta osa ennakkoratkaisupyyntöjen käsittelystä on siirretty 1.10 alkaen unionin yleiselle tuomioistuimelle. Tällaisia asioita ovat arvonlisävero, valmisteverotus ja tulliasiat. Muutoksella pyritään parantamaan EU:n tuomioistuinjärjestelmän tehokkuutta ja oikeusvarmuutta ja se on osa laajempaa tuomioistuimen uudistusprosessia. Muutos sisältää myös valituslupajärjestelmän laajentamisen 1.9.2024 alkaen.

Ennakkoratkaisuvallan osittainen siirto unionin tuomioistuimelta unionin yleiselle tuomioistuimelle on jatkoa Euroopan unionin tuomioistuinrakenteen uudistukselle, ja se koskee 1. lokakuuta 2024 alkaen esitettäviä ennakkoratkaisukysymyksiä.

Muutos merkitsee erityisesti 1.10.2024 alkaen sovellettavaa ennakkoratkaisuvallan osittaista siirtoa unionin tuomioistuimelta unionin yleiselle tuomioistuimelle muun muassa arvonlisäveroa, valmisteverotusta ja tullilainsäädäntöä koskevissa kysymyksissä.

Uudistuksen tarkoituksena on keventää unionin tuomioistuimen työmäärää ennakkoratkaisumenettelyissä ja mahdollistaa se, että unionin tuomioistuin pystyy edelleen täyttämään kohtuullisessa ajassa tehtävänsä huolehtia siitä, että perussopimusten tulkinnassa ja soveltamisessa noudatetaan lakia. Vuonna 2001 Nizzan sopimuksen laatijoiden tarkoituksena oli tehdä mahdolliseksi unionin yleisen tuomioistuimen osallistuminen tiettyjen ennakkoratkaisupyyntöjen käsittelyyn, mutta perussääntöä ei ole sen jälkeen mukautettu. Oikeudenkäyntiasiat ovat lisääntyneet merkittävästi viiden viimeisen vuoden aikana. Tämän kehityksen ohella myös erityisesti perustuslaillisia kysymyksiä koskevista tai perusoikeuksiin liittyvistä asioista on tullut entistä monitahoisempia ja arkaluonteisempia. Uudistus antaa unionin tuomioistuimelle edellytykset keskittyä tehtäväänsä unionin oikeuden yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden turvaajana ja lujittajana. Unionin yleinen tuomioistuin kykenee puolestaan vastaanottamaan lisääntyvän työmäärän käsittelemällä sille siirrettävät ennakkoratkaisukysymykset siten, että kansallisille tuomioistuimille ja menettelyjen osapuolille tarjotaan samat takeet kuin unionin tuomioistuimessa.

Uudistukseen sisältyy kolme keskeistä osaa:

Ennakkoratkaisuvallan osittainen siirto unionin yleiselle tuomioistuimelle

Uudistuksen ensimmäisessä osassa toimivaltaa ennakkoratkaisupyyntöjen ratkaisemiseen siirretään unionin tuomioistuimelta unionin yleiselle tuomioistuimelle, jossa on kaksi tuomaria jäsenvaltiota kohti. Oikeusvarmuuden vuoksi siirto koskee vain kuuteen aihepiiriin kuuluvia asioita, jotka ovat selkeästi rajattuja ja riittävästi erotettavissa muista asioista ja joissa muodostunut unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö on merkittävä (perussäännön muutosasetuksen johdanto-osan kuudes perustelukappale). Unionin yleiselle tuomioistuimelle annetaan siten toimivalta ratkaista ennakkoratkaisupyynnöt, jotka koskevat yksinomaan yhtä tai useampaa seuraavista erityisasioista:

1. yhteinen arvonlisäverojärjestelmä
2. valmisteverotus
3. tullikoodeksi
4. tavaroiden tariffiluokittelu yhdistetyssä nimikkeistössä
5. matkustajille annettava korvaus ja apu, kun matkustajilta evätään pääsy liikennevälineeseen, tai matkan viivästyessä tai peruuntuessa
6. kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmä.

Muutoksen taustalla on ajatus, että näissä asioissa tulee vain harvoin esiin periaatekysymyksiä, jotka voivat vaikuttaa unionin oikeuden yhtenäisyyteen tai johdonmukaisuuteen. Kyseisissä asiaryhmissä on jo runsaasti unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, joten unionin yleinen tuomioistuin voi tukeutua viime aikoina annettuihin tuomioihin. Nämä asiat muodostavat noin 20 prosenttia unionin tuomioistuimen käsiteltäviksi saatetuista ennakkoratkaisupyynnöistä, joten asiaryhmien siirrolla uskotaan olevan merkittävä vaikutus unionin tuomioistuimen työmäärän keventymisessä. Unionin tuomioistuin kykenee siten jatkossa keskittymään entistä paremmin tehtäviinsä unionin perustuslakituomioistuimena ja ylimpänä tuomioistuimena.

Unionin tuomioistuimella säilyy toimivalta ratkaista ennakkoratkaisupyynnöt, jotka liittyvät edellä mainittuihin erityisasioihin mutta koskevat samalla muitakin asioita. Unionin tuomioistuimen toimivalta säilyy myös ennakkoratkaisupyynnöissä, joihin liittyy – vaikka ne koskevat yhtä tai useampaa yleiselle tuomioistuimelle siirrettyä erityisasiaa –

1) primaarioikeuden ja myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

2) kansainvälisen julkisoikeuden tai

3) unionin oikeuden yleisten periaatteiden tulkintaa koskevia itsenäisiä kysymyksiä.

Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin voi siirtää unionin tuomioistuimen ratkaistavaksi asian, joka kuuluu unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaan mutta jonka edellyttämä periaatepäätös voi vaikuttaa unionin oikeuden yhtenäisyyteen tai johdonmukaisuuteen.

Oikeusvarmuuden ja asian käsittelyn joutuisuuden vuoksi kaikki ennakkoratkaisupyynnöt on pantava vireille unionin tuomioistuimessa, joka ratkaisee työjärjestyksessään määrättyjen menettelytapojen mukaisesti, koskeeko pyyntö yksinomaan yhtä tai useampaa perussäännössä määrättyä erityisasiaa ja onko se tämän vuoksi siirrettävä unionin yleiselle tuomioistuimelle. Siten arvonlisäveroa, valmisteveroa ja tullilainsäädäntöä koskevat ennakkoratkaisupyynnöt lähetetään edelleen unionin tuomioistuimeen. Oikeusvarmuuden ja avoimuuden vuoksi unionin tuomioistuin tai unionin yleinen tuomioistuin esittää ennakkoratkaisussaan perustelut sille, miksi se on toimivaltainen ratkaisemaan ennakkoratkaisukysymyksen.

Ennakkoratkaisuprosessien läpinäkyvyyden ja avoimuuden lisääminen

Kaikki ennakkoratkaisupyynnöt annetaan jo nykyisin tiedoksi kaikille jäsenvaltioille ja komissiolle. Jatkossa ennakkoratkaisupyynnöt annetaan tiedoksi myös Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan keskuspankille, jotta nämä voivat arvioida, koskevatko esitetyt kysymykset niiden erityisiä intressejä ja haluavatko ne sen vuoksi käyttää oikeuttaan jättää kirjelmiä tai kirjallisia huomautuksia.

Lisäksi ennakkoratkaisuasioissa osapuolten jättämät kirjelmät tai kirjalliset huomautukset julkaistaan jatkossa unionin tuomioistuimen internetsivustolla kohtuullisen ajan kuluessa asian käsittelyn päättymisestä, paitsi jos kyseinen osapuoli vastustaa kirjelmänsä tai kirjallisten huomautustensa julkaisemista. Tällä pyritään lisäämään tuomioistuinprosessin avoimuutta ja läpinäkyvyyttä.

Lopuksi

Ajatukset välillistä veroa koskevien ennakkoratkaisuasioiden siirrosta yleiseen tuomioistuimeen ovat kahden suuntaisia. Toisaalta odotetaan nopeampaa tuomioistuinprosessia, joka on tärkeää verovelvollisen oikeusturvan kannalta. Vuosien roikkuminen löyhässä hirressä syö paitsi kukkaroa, myös miestä ja naista liiketoiminnan takana. Toisaalta asioiden monimutkaisuuden sekä jo olemassa olevan laajan ennakkoratkaisupatteriston vuoksi pelkona on, miten yleinen tuomioistuin saa hanskaansa asiaryhmät, joiden sielunelämästä voi olla hieman vaikea päästä kärryille. Koska kyse on kuitenkin kokeneesta juristikaartista, jotka saavat jatkossa seikkailla välillisen verotuksen metsikössä, en epäile, että tuomioiden taso tästä romahtaisi. Päinvastoin, kuten me tavallisetkin juristit, spesialisoituminen tekee meistä vain vahvempia ja parempia omassa genressämme.

[1] EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU, EURATOM) 2024/2019, annettu 11 päivänä huhtikuuta 2024, Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan N:o 3 muuttamisesta

In an ever-evolving world, how does taxation keep pace with rapid transformations? Or whether taxation is the right way to implement the desired changes? This is the central question explored in the Minipodcast in which I was interviewed on the subject. : ”Maailma muuttuu – miten muuttuu verotus?” – World is changing, how does the taxation change? – produced by the Aalto EE, for business management. I highlight in the discussion three phenomena in global tax policy: harmonisation, digitalisation and the green transition.

1. Tackling tax competition through harmonisation and reporting based on Pilar 2 and resent other global tax initiatives have played an important role in steering the taxation of large companies in particular in recent years. Legislation and regulation has been rushed out of the pipeline without much scrutiny. More legislation and reporting, but is it working? It is generally accepted that taxpayers who do their job well and complies with the rules, albeit at great cost and administrative burden? On the other hand, those who want to play their own game ignores the rules or keep playing dirty games no matter how much reporting is required. And you can always report, it’s a different thing what you report. I ask, would it be a good idea to stop rushing eyes closed for a moment and see if the new regulation works?
2. Digitalisation is proposed to be introduced as a common tool to combat VAT fraud by moving to so called ”real-time” reporting in the EU. Of course, the legislator also promises to benefit businesses by easier reporting requirements. The new regulation also aims to clarify the taxation of businesses, including for services supplied through digital platforms. Again, a burdensome task, issue being somewhat along the same lines as above, expensive schemes for well-behaving taxable persons but will they help to catch the fraudsters? Not that sure. Compromise is expected in June’s Ecofin.
3. Other indirect taxes, in turn, are on the lips of politicians and legislators when they talk about speeding up the green transition. For example, a compromise on the EU Energy Tax Directive has been sought for some time. Here again, harmonisation and a limitation of national derogations would be welcome, especially for Member States such as Finland and Sweden, where energy taxation already effectively implements different environmental objectives. Other countries should be included to collaborate soon as possible, but finding a compromise among the 27 Member States is not easy. It has to be however admitted that even Finland and Sweden have their own pain points in the negotiations. Time shows, if hard work brings at least some small consolation.

I discussed these issues and more with Anu Haapala in a podcast, which can be listened in Finnish.

Minipodcast: Maailma muuttuu – miten muuttuu verotus? – Liikkeenjohdon ja asiantuntijoiden koulutus | Aalto EE

In the season of snow, with joy and delight, VAT brings its cheer, shining so bright. A tax on consumption, it’s here to stay, But during Christmas, it finds a special way.

In the stores, on the gifts, and the holiday feast, VAT quietly joins in, a gracious, humble beast. It funds public services, that’s its daily role, But at Christmas, it warms every heart and soul.

For it helps build the roads, and the hospitals too, Ensuring our communities have much they can do. At this time of giving, VAT plays its part, Supporting our nation with a caring heart.

So let’s remember, as we celebrate and sing, That VAT, in its way, adds to the joy of this thing. It helps us all thrive, in our own special way, As we come together on this Christmas Day.

Promootio on perinteinen tapahtuma, joka on akateemisen maailman juhlallisin ja muodollisin tilaisuus ja jonka juuret ovat 1200-luvun Bolognan yliopistossa. Promootiossa tuoreet oikeustieteen tohtorit vihitään ja saavat päähänsä tohtorin lakin sekä miekan ja todistuksen. Promootiotilaisuudessa tohtorit saavat tiedekunnalta oikeuden käyttää tohtorinhattua ja tohtorimiekkaa. Ensimmäinen promootio Suomessa järjestettiin 1650 Turussa. Monista muista tiedekunnista poiketen oikeustieteiden tiedekunnan kaikki promootiot ovat olleet yksinomaan tohtoreille tarkoitettuja. Promoottorina toimi finanssioikeuden professori Marjaana Helminen, joka toimi huhtikuussa 2019 myös kustoksena väitöstilaisuudessani. Vastaväittäjänäni toimi tuolloin professori Joachim Englisch Münsterin yliopistosta.

Väitöskirjani aiheena on Derivatives and the European VAT System : Derivatives in Context of the Scope of Taxable Supplies. Vuoden 2008 finanssikriisin katsottiin ainakin osaksi johtuneen johdannaismarkkinoista. Erään tutkimuksen mukaan maailmassa on arvioitu vuonna 2015 olleen rahaa noin 80 biljoonaa dollaria ja velkaa noin 200 biljoonaa dollaria. Johannaisten arvo sen sijaan on arvioitu olevan noin 630 biljoonaa dollaria. Johdannaismarkkinat ovatkin merkittävä osa talouselämää ja kaikkien merkittävää liiketoimintaa harjoittavien yhtiöiden tapa joko suojata omaa liiketoimintaansa, toimia suojaavien yhtiöiden sopimuskumppanina johdannaisten asettajana tai käyttää johdannaisia hankkiakseen voittoa.

Johdannaisten merkittävyydestä huolimatta niitä ei ole arvonlisäverotuksessa juuri tutkittu lainkaan. Väitöskirja tutkii rahoitusinstrumentteina pidettävien johdannaissopimusten arvonlisäverokohtelua voimassa olevan EU:n arvonlisäverodirektiivin (2006/112/EU) perusteella. Tutkimuksessa analysoidaan perinteisten johdannaissopimusten (optiot, futuurit, termiinit, swapit) luonnetta sopimuksina ja rahoitusinstrumentteina suhteessa arvonlisäverotuksen soveltamisalaan. Tutkimuksen kohteena ovat sekä finanssi- että hyödykejohdannaiset ja näiden selvitys sekä kohde-etuuden luovutuksena että rahassa tapahtuvana selvityksenä. Väitöskirjassa analysoidaan myös erilaisten johdannaisten netotuksen merkitystä johdannaisten arvonlisäverotukseen. Väitöskirja perustuu arvonlisäverodirektiivin (2006/112/EY) soveltamisalan tulkintaan sekä verottomia rahoituspalveluja koskevien käsitteiden analyysiin huomioon ottaen erityisesti samantapaisten hyödykkeiden yhdenmukainen verokohtelu (neutraaliteettiperiaate) sekä verottomien transaktioiden suppea tulkinta. Tutkimuksessa vertaillaan voimassa olevan EU-lainsäädännön soveltamista EU:n eri jäsenvaltioissa sekä toisaalta johdannaisten arvonlisäverokohtelua Norjassa ja Sveitsissä. Tutkimus perustuu kuitenkin lähtökohtaisesti perinteiseen oikeuslähdeoppiin ja merkittävässä roolissa on tämän vuoksi erityisesti EU-tuomioistuimen oikeuskäytäntö.

EU:n komissio on esittänyt antavansa uuden direktiiviehdotuksen rahoituspalveluiden arvonlisäverokohtelun muuttamisesta. Siten väitöskirja on edelleen erittäin ajankohtainen. Väitöskirjan voi tilata oheisesta osoitteesta: Derivatives and the European VAT System | IBFD

Komission joulukuussa 2011 antamassa tiedonannossa ”Arvonlisäveron tulevaisuus – Kohti yksinkertaisempaa, vankempaa ja tehokkaampaa, yhtenäismarkkinoille soveltuvaa arvonlisäverojärjestelmää” (KOM(2011) 851) esitettiin toimintaohjelma EU:n arvonlisäverojärjestelmän laajaa uudistamista varten. Tiedonannossa nähtiin tärkeäksi kehittää Komission ja sidosryhmien välistä näkemystenvaihtoa muun muassa lainsäädäntöaloitteista. Komissio antoi myöhemmin 2012 päätöksen arvonlisäveroa käsittelevän asiantuntijaryhmän, VAT Expert Groupin, perustamisesta.

Ryhmä koostuu henkilökohtaisesti nimetyistä henkilöjäsenistä, joilla on tarvittava asiantuntemus arvonlisäverotuksen alalla, sekä organisaatioista, jotka edustavat yrityksiä ja veroalan ammattilaisia ja jotka voivat auttaa arvonlisäveropolitiikan kehittämisessä ja täytäntöönpanossa.

Verotuksen ja tulliliiton pääosaston (TAXUD) pääjohtaja nimitti ryhmän uudet jäsenet 1. lokakuuta 2022 alkaen. Voin ilokseni kertoa, että minut ja kollegani Marta Papis-Almansa on nimetty VAT Expert Groupin jäseniksi seuraavaksi kolmeksi vuodeksi. Uskomme valintaan vaikuttaneen sekä kansainvälisen ja akateemisen taustamme että vuosien kokemuksen arvonlisäverotuksen moninaisissa asiantuntijatehtävissä. Otamme tehtävän kiitollisina vastaan ja teemme parhaamme paremman arvonlisäverojärjestelmän kehittämiseksi.

Kuva on otettu minusta ja Martasta vuonna 2019 väitöstilaisuuteni jälkeen

Covid, Ukrainan sota sekä monet muut haasteet ovat asettaneet EU:n tullijärjestelmän ahtaalle ja kuten komission puheenjohtaja Von den Leyen sanoo, EU:n tulee ”nostaa tulliliitto uudelle tasolle ja varustaa sille vahvemmat puitteet, joiden avulla voimme paremmin suojella kansalaisiamme ja sisämarkkinoitamme.”

Tulleista kertyvä tuotto on erittäin merkittävä oma vara EU:lle. Sen jälkeen kun sokerimaksut lakkautettiin vuonna 2017, EU:n ulkopuolelta tuoduista tuotteista perittävät tullimaksut ovat olleet EU:n talousarvion ainoat perinteiset omat varat. Tullimaksuja kutsutaan perinteisiksi omiksi varoiksi, koska ne ovat EU:n talousarvion suora tulolähde – toisin kuin arvonlisävero ja jäsenmaiden EU:n talousarvioon maksamat rahoitusosuudet. Tullimaksut perustuvat EU:n kauppapolitiikkaan. Ne kannetaan EU:n ulkopuolelta tuotavista tuotteista yhteisen tullitariffin mukaisesti.

Rahoituksen ollessa tiukalla muutenkin, yhdenkään sentin menettämiselle ei ole varaa. Muutosta vaaditaan erityisesti seuraaviin asioihin:

Komissio onkin avannut julkisen kuulemisen tullin kehittämisestä 14. syyskuuta asti. Kaikki kommentit ja kokemukset ovat tarpeen. Mukaan pääsee oheisesta linkistä: https://lnkd.in/dTdUEh8R