Välillistä veroa koskevat ennakkoratkaisut siirtyivät lokakuun alusta unionin yleisen tuomioistuimen pöydälle

Taustaa

Euroopan unionin tuomioistuin (EUT) on perinteisesti käsitellyt kaikki EU-oikeuden tulkintaan ja sen säädösten pätevyyteen liittyvät ennakkoratkaisupyynnöt. Asetuksella 2024/2019[1] perussäännön muuttamisesta osa ennakkoratkaisupyyntöjen käsittelystä on siirretty 1.10 alkaen unionin yleiselle tuomioistuimelle. Tällaisia asioita ovat arvonlisävero, valmisteverotus ja tulliasiat. Muutoksella pyritään parantamaan EU:n tuomioistuinjärjestelmän tehokkuutta ja oikeusvarmuutta ja se on osa laajempaa tuomioistuimen uudistusprosessia. Muutos sisältää myös valituslupajärjestelmän laajentamisen 1.9.2024 alkaen.

Ennakkoratkaisuvallan osittainen siirto unionin tuomioistuimelta unionin yleiselle tuomioistuimelle on jatkoa Euroopan unionin tuomioistuinrakenteen uudistukselle, ja se koskee 1. lokakuuta 2024 alkaen esitettäviä ennakkoratkaisukysymyksiä.

Muutos merkitsee erityisesti 1.10.2024 alkaen sovellettavaa ennakkoratkaisuvallan osittaista siirtoa unionin tuomioistuimelta unionin yleiselle tuomioistuimelle muun muassa arvonlisäveroa, valmisteverotusta ja tullilainsäädäntöä koskevissa kysymyksissä.

Uudistuksen tarkoituksena on keventää unionin tuomioistuimen työmäärää ennakkoratkaisumenettelyissä ja mahdollistaa se, että unionin tuomioistuin pystyy edelleen täyttämään kohtuullisessa ajassa tehtävänsä huolehtia siitä, että perussopimusten tulkinnassa ja soveltamisessa noudatetaan lakia. Vuonna 2001 Nizzan sopimuksen laatijoiden tarkoituksena oli tehdä mahdolliseksi unionin yleisen tuomioistuimen osallistuminen tiettyjen ennakkoratkaisupyyntöjen käsittelyyn, mutta perussääntöä ei ole sen jälkeen mukautettu. Oikeudenkäyntiasiat ovat lisääntyneet merkittävästi viiden viimeisen vuoden aikana. Tämän kehityksen ohella myös erityisesti perustuslaillisia kysymyksiä koskevista tai perusoikeuksiin liittyvistä asioista on tullut entistä monitahoisempia ja arkaluonteisempia. Uudistus antaa unionin tuomioistuimelle edellytykset keskittyä tehtäväänsä unionin oikeuden yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden turvaajana ja lujittajana. Unionin yleinen tuomioistuin kykenee puolestaan vastaanottamaan lisääntyvän työmäärän käsittelemällä sille siirrettävät ennakkoratkaisukysymykset siten, että kansallisille tuomioistuimille ja menettelyjen osapuolille tarjotaan samat takeet kuin unionin tuomioistuimessa.

Uudistukseen sisältyy kolme keskeistä osaa:

Ennakkoratkaisuvallan osittainen siirto unionin yleiselle tuomioistuimelle

Uudistuksen ensimmäisessä osassa toimivaltaa ennakkoratkaisupyyntöjen ratkaisemiseen siirretään unionin tuomioistuimelta unionin yleiselle tuomioistuimelle, jossa on kaksi tuomaria jäsenvaltiota kohti. Oikeusvarmuuden vuoksi siirto koskee vain kuuteen aihepiiriin kuuluvia asioita, jotka ovat selkeästi rajattuja ja riittävästi erotettavissa muista asioista ja joissa muodostunut unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö on merkittävä (perussäännön muutosasetuksen johdanto-osan kuudes perustelukappale). Unionin yleiselle tuomioistuimelle annetaan siten toimivalta ratkaista ennakkoratkaisupyynnöt, jotka koskevat yksinomaan yhtä tai useampaa seuraavista erityisasioista:

1. yhteinen arvonlisäverojärjestelmä
2. valmisteverotus
3. tullikoodeksi
4. tavaroiden tariffiluokittelu yhdistetyssä nimikkeistössä
5. matkustajille annettava korvaus ja apu, kun matkustajilta evätään pääsy liikennevälineeseen, tai matkan viivästyessä tai peruuntuessa
6. kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmä.

Muutoksen taustalla on ajatus, että näissä asioissa tulee vain harvoin esiin periaatekysymyksiä, jotka voivat vaikuttaa unionin oikeuden yhtenäisyyteen tai johdonmukaisuuteen. Kyseisissä asiaryhmissä on jo runsaasti unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, joten unionin yleinen tuomioistuin voi tukeutua viime aikoina annettuihin tuomioihin. Nämä asiat muodostavat noin 20 prosenttia unionin tuomioistuimen käsiteltäviksi saatetuista ennakkoratkaisupyynnöistä, joten asiaryhmien siirrolla uskotaan olevan merkittävä vaikutus unionin tuomioistuimen työmäärän keventymisessä. Unionin tuomioistuin kykenee siten jatkossa keskittymään entistä paremmin tehtäviinsä unionin perustuslakituomioistuimena ja ylimpänä tuomioistuimena.

Unionin tuomioistuimella säilyy toimivalta ratkaista ennakkoratkaisupyynnöt, jotka liittyvät edellä mainittuihin erityisasioihin mutta koskevat samalla muitakin asioita. Unionin tuomioistuimen toimivalta säilyy myös ennakkoratkaisupyynnöissä, joihin liittyy – vaikka ne koskevat yhtä tai useampaa yleiselle tuomioistuimelle siirrettyä erityisasiaa –

1) primaarioikeuden ja myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

2) kansainvälisen julkisoikeuden tai

3) unionin oikeuden yleisten periaatteiden tulkintaa koskevia itsenäisiä kysymyksiä.

Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin voi siirtää unionin tuomioistuimen ratkaistavaksi asian, joka kuuluu unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaan mutta jonka edellyttämä periaatepäätös voi vaikuttaa unionin oikeuden yhtenäisyyteen tai johdonmukaisuuteen.

Oikeusvarmuuden ja asian käsittelyn joutuisuuden vuoksi kaikki ennakkoratkaisupyynnöt on pantava vireille unionin tuomioistuimessa, joka ratkaisee työjärjestyksessään määrättyjen menettelytapojen mukaisesti, koskeeko pyyntö yksinomaan yhtä tai useampaa perussäännössä määrättyä erityisasiaa ja onko se tämän vuoksi siirrettävä unionin yleiselle tuomioistuimelle. Siten arvonlisäveroa, valmisteveroa ja tullilainsäädäntöä koskevat ennakkoratkaisupyynnöt lähetetään edelleen unionin tuomioistuimeen. Oikeusvarmuuden ja avoimuuden vuoksi unionin tuomioistuin tai unionin yleinen tuomioistuin esittää ennakkoratkaisussaan perustelut sille, miksi se on toimivaltainen ratkaisemaan ennakkoratkaisukysymyksen.

Ennakkoratkaisuprosessien läpinäkyvyyden ja avoimuuden lisääminen

Kaikki ennakkoratkaisupyynnöt annetaan jo nykyisin tiedoksi kaikille jäsenvaltioille ja komissiolle. Jatkossa ennakkoratkaisupyynnöt annetaan tiedoksi myös Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan keskuspankille, jotta nämä voivat arvioida, koskevatko esitetyt kysymykset niiden erityisiä intressejä ja haluavatko ne sen vuoksi käyttää oikeuttaan jättää kirjelmiä tai kirjallisia huomautuksia.

Lisäksi ennakkoratkaisuasioissa osapuolten jättämät kirjelmät tai kirjalliset huomautukset julkaistaan jatkossa unionin tuomioistuimen internetsivustolla kohtuullisen ajan kuluessa asian käsittelyn päättymisestä, paitsi jos kyseinen osapuoli vastustaa kirjelmänsä tai kirjallisten huomautustensa julkaisemista. Tällä pyritään lisäämään tuomioistuinprosessin avoimuutta ja läpinäkyvyyttä.

Lopuksi

Ajatukset välillistä veroa koskevien ennakkoratkaisuasioiden siirrosta yleiseen tuomioistuimeen ovat kahden suuntaisia. Toisaalta odotetaan nopeampaa tuomioistuinprosessia, joka on tärkeää verovelvollisen oikeusturvan kannalta. Vuosien roikkuminen löyhässä hirressä syö paitsi kukkaroa, myös miestä ja naista liiketoiminnan takana. Toisaalta asioiden monimutkaisuuden sekä jo olemassa olevan laajan ennakkoratkaisupatteriston vuoksi pelkona on, miten yleinen tuomioistuin saa hanskaansa asiaryhmät, joiden sielunelämästä voi olla hieman vaikea päästä kärryille. Koska kyse on kuitenkin kokeneesta juristikaartista, jotka saavat jatkossa seikkailla välillisen verotuksen metsikössä, en epäile, että tuomioiden taso tästä romahtaisi. Päinvastoin, kuten me tavallisetkin juristit, spesialisoituminen tekee meistä vain vahvempia ja parempia omassa genressämme.

[1] EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU, EURATOM) 2024/2019, annettu 11 päivänä huhtikuuta 2024, Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan N:o 3 muuttamisesta

Veronmaksajat julkaisivat vuosittaisen kulutusveroselvityksensä viime torstaina. Selvityksen mukaan tämän vaalikauden aikana kulutusveroja on kerätty noin 780 miljoona euroa vuosittain enemmän kuin aikaisemmin. Kulutusverojen osuus oli vuonna 2021 selvityksen mukaan 32,3 prosenttia ja kokonaiskertymä 34,9 miljardia euroa.

Suurin verotuotto kulutusverojen osalta tulee arvonlisäverosta, reilut 23,5 miljardia euroa vuonna 2021. Vertailun vuoksi kotitaloudet maksoivat tuloveroa vuonna 2021 yhteensä 29,8 miljardia ja yritykset 6,1 miljardia euroa. Arvonlisäveron lisäksi muita merkittäviä kulutusveroja ovat valmisteverot kuten energiaverot 4,3 miljardia euroa, alkoholijuomavero 1,5 miljardia ja tupakkavero noin 1 miljardi euroa. ”Esimerkiksi bensiinilitran hinnasta noin kaksi kolmannesta on valmiste- ja arvonlisäveroa. Puolen litran Koskenkorva-pullon pantittomasta hinnasta veroa on 84 prosenttia, tupakka-askista peräti 90 prosenttia”, todetaan Veronmaksajien selvityksessä.

Monien valmisteverojen verotuotot ovat pienentyneet kulutuksen vähenemisen myötä. Tämä osoittaa niin sanottujen haittaveroverojen toimivan toivotulla tavalla. Tieliikenteessä on siirrytty vähäpäästöisempiin ajoneuvoihin ja tupakan poltto on vähentynyt. Näin haittaveron kuuluukin toimia.

Mediassa on puhuttu paljon kokonaisveroasteen laskemisesta 2000 -luvulla. Jossain määrin tämä perustuu kotitalouksien verotuottojen pienenemiseen mutta merkittävä vaikutus on kulutusverotuottojen vähenemisellä juuri sen vuoksi, että keppi on toiminut.

Keskustelimme Veronmaksajien ekonomistin Janne Kalluisen kanssa MTV:n Huomenta Suomi -aamulähetyksessä siitä mitä kulutusverot ovat ja miten ne toimivat. Mistä rahaa valtion velkojen maksamiseen? Toimiiko keppi itse asiassa paremmin verotuksessa kuin porkkana? MTV:n lähetyksen voi katsoa tästä: Huomenta Suomi: Kulutusveroja kiristettiin – kenen kukkarolla käytiin? – katso maksutta MTV

Täältä löydät Veronmaksajien tekemän selvityksen: verotietoa_94_netti.pdf (veronmaksajat.fi)